PIIKKIÖ, KAARINA
Piikkiöläisen Piia Ristikankareen katoaminen kotoaan kaukosäädinriidan päätteeksi vuonna 1988 on Suomen tunnetuimpia mysteerejä. Kotidekkaristien suosimassa murha.infossa on keskusteltu aiheesta kohta kymmenen tuhannen viestin verran. Kommentteja on luettu yli kaksi miljoonaa kertaa – ja kyse on vain toisesta yli kuuden sadan sivun ketjusta.
Myös rikosuutisoinnilla on kysyntää. Katoamis- ja vuodesta 2008 lähtien murhatutkinnan jokaiset käänteet on kerrattu tiedotusvälineissä aina, kun tulee vähänkään uutta kerrottavaa – jos aina sitäkään. Medianäkyvyyden seuraus saattaa olla pimeä tai synkkä turismi, eli matkan teko rikos- tai katoamispaikalle. Kaarina-Lehden tietojen mukaan tätä tapahtuu myös Piikkiössä.
Kysyimme asiasta kolmelta eri ikäiseltä piikkiöläiseltä sekä synkän turismin tutkijalta Tuomas Hovilta. Keskusrikospoliisin rikoskomisarion, Ristikankareen tapauksen tutkinnanjohtajana toimivan Matti Airaksisen kommentit saamme lomakauden jälkeen.
Piia ei jätä rauhaan
Vuonna 1975 syntynyt Toni Valo kävi vielä ala-astetta 15-vuotiaan Ristikankareen kadotessa. Valo muistaa tapauksen hyvin, vaikka alkuun se ei saanut juuri mediahuomiota. Juttu lähti paisumaan sen jälkeen, kun katoamistutkinta muutettiin murhatutkinnaksi niin sanotun Tom om Borås -kirjeen myötä. Poliisi-tv:n vastaanottamassa vihjeessä Ruotsista saapunut autoilija kertoi nähneensä Piian katoamisyönä Piikkiössä valkoisen henkilöauton, johon kannettiin tajuttoman oloista tyttöä.
Tämän jälkeen on Ristikankareen katoamisesta uutisoitu ja puhuttu poikkeuksellisen paljon. Valon mielestä myös Piikkiössä.
– Minun mielestäni siitä on puhuttu koko ajan. Jokaisella rippileirillä Harvaluodossa tästä puhutaan. Piikkiö on vähän kuin Suomen Twin Peaks, ja Piia Ristikankare Laura Palmer, Valo viittaa 1990-luvun hittisarjaan.
Piikkiö oli vuonna 1988 noin kuuden tuhannen asukkaan pikkukunta, joka ei vielä silloin kuulunut Kaarinaan. Seudun uskonnollinen liikehdintä on ollut vahvaa, mikä on ollut omiaan kasvattamaan katoamistapauksen salaperäisyyttä. Jehovan todistajiin kuulunutta Piiaa kiusattiin koulussa uskontaustansa takia. Tilanne oli muuttunut parempaan sen myötä, kun Piia pääsi katoamissyksynä opiskelemaan kotitaloutta ammattikouluun Turkuun.
Ylen Viimeinen johtolanka -podcastin haastattelujen ja ohjelmassa esiteltyjen Ristikankareen päiväkirjojen mukaan hän tunsi vetoa ”maallisia” asioita kohtaan monen muun nuoren tavoin. Hän oli ihastunut poikiin, eikä ajan tavan mukaan pelännyt nousta autokyytiin. Päiväkirjan mukaan Piia oli mennyt yksin autokyytiin luokkaretkellä Ahvenanmaalla. Yleisesti Piikkiöstä liftattiin paljon, vaikka 110-tiellä, silloisella valtaväylällä, kulki myös busseja.
Mikä teki katoamisillasta 7. lokakuuta 1988 poikkeuksellisen, oli nuoriso- ja urheilutalo Pontelassa pidetyn diskon tapahtumat. Tilaisuuden järjestivät paimiolaiset nuoret, joita Piikkiössä oli paljon katoamisiltana. Toista sataa henkeä keränneessä diskoillassa tapeltiin sillä mittakaavalla, että tilanne vaati poliisin väliintuloa. Kunnallislehti kertoi asiasta Piian katoamisesta kertovan jutun yhteydessä 3. marraskuuta, kolmisen viikkoa kuvattoman katoamisilmoituksen (15.10.1988) jälkeen.
Valo on seurannut uutisointia siitä lähtien, kun lehdet alkoivat Ristikankareesta enenevissä määrin kirjoittaa. Katoamistapauksesta on tullut ilmiö, jonka olemassaolo aiheuttaa myös ristiriitaisia tunteita.
– En ole itse kehdannut ajaa tai kävellä Ristikankareen talon ohi, kun olen ajatellut, että kyllä siellä joku muu kuitenkin käy, Valo kertoo.
Piiasta ei puhuta
Kaikki eivät ole samaa mieltä. Haastattelimme Ristikankareiden perheen hyvin tuntevaa piikkiöläistä, joka ei tahdo nimeään julkisuuteen. Hän ei myöskään tahdo, että häntä liitetään Ristikankareiden perheen kokemaan tragediaan huomionhakuisista syistä. Hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
– Ei tästä puhuta. Se on vähän tällainen pop up-juttu, jonka iltalehdet nostavat aika-ajoin esiin.
Asioidessaan Piikkiön keskustassa Pontelan K-marketissa lähellä Piian katoamispaikkaa, ei aihe nouse miehen mukaan keskusteluihin. Viime viikolla toimittajan jututtama ulkopaikkakuntalainen, ensimmäistä kertaa Piikkiössä vuorossa ollut kassamyyjä ei ollut kuullutkaan tapauksesta.
– Korkeintaan kerran vuodessa joku ottaa asian puheeksi, jos silloinkaan. Ehkä silloin tai ennen, kun Heikki kuoli, aiheesta puhuttiin enemmän. Mutta minun kokemukseni perusteella tämä ei ole ollut keskustelun aiheena. Jos olisi, lapseni olisivat kysyneet, että isä, mitä sinä tiedät tästä.
Heikki Ristikankare kuoli reilu vuosi sitten 86-vuotiaana saamatta koskaan tietää, mitä hänen tyttärelleen kävi. Piikkiöläismies kunnioittaa ”hemmetin hyväksi muurariksi” tituleeraaman ystävänsä muistoa. Hänen mukaansa Heikki oli vaatimaton, syvästi uskonnollinen ihminen, joka joutui ajojahdin uhriksi.
– Minun mielestäni Heikki-isää jahdattiin aivan suotta. Se vauhditti hänen kuolemaansa.
Piikkiöläismies ei ole huomannut, että liikenne tontilla olisi lisääntynyt tämän seurauksena. Hän ei myöskään ole havainnut enempää veneilijöitä Jauhosaaren edustalla, jossa Yle kävi viime vuonna kalastaja Aarno Vellamon kanssa. Tämä kertoi kuulleensa katoamista seuraavana aamuna, kuinka kaksi henkilöä pudottivat jotain painavaa veneestä veteen.
Ristikankareiden talossa asuu piikkiöläismiehen tietojen mukaan Piian veli Teijo, jonka kanssa Piia kohtalokkaana iltana kinasteli kaukosäätimestä. Ohjelmistossa oli Bill Cosby Show ja Murhasta tuli totta. Kaikki mahdollinen on selvitetty kyseiseltä illalta, paitsi Piian katoamisen selviämiseen johtavat syyt.
Kauempana asuva piikkiöläismies ei ole havainnut, että kotitalolla kävisi ulkopuolisia. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö se olisi mahdollista.
– Se on hyvin helppoa. Vanha Primadonna ja K-Market, siihen on helppo kävellä, mies viittaa katoamisajankohtana päiväbaarina toimineeseen ravintolaan.
Jos se olisi ollut avoinna katoamisiltana, joku olisi ehkä nähnyt kotoaan suutuspäissä lähteneen Piian. Tutkinnan kannalta iso ongelma on, että kukaan ei ole nähnyt mitään. Tai jos on, poliisille asti tieto ei ole kulkenut.
Katoaminen kiinnostaa ulkopuolisia
Toimituksen tiedossa on, että Ristikankareen kotoaan kulkemia mahdollisia reittejä ovat kiinnostuneet käyneet kävelemässä pohtien, mitä on voinut tapahtua. Jos poliisilla olisi varma silminnäkijähavainto esimerkiksi siitä, että Piia varmuudella nähtiin kulkemassa Pontelan nuorisotalon ohi, olisi tutkinnassa voitu unohtaa Piian kotitalo, joka on jo läpikotaisin tutkittu. Ristikankareiden perheen ei epäillä liittyvän katoamiseen.
– Pontelan urheilutalo on minulle erittäin tuttu. Iivari Virtasen kioski oli siitä vajaan sadan metrin päässä. Se oli muistaakseni vielä silloin toiminnassa, kun Piia katosi. Se oli sellainen, missä nuoret aina olivat, samoin kuin Paimiossakin, mutta kyllä tässä on jostain muusta kyse. Iivaria ei tapaukseen kannata liittää. Mutta ei minulla ole mitään oikeutta omaa arviota tähän liittää, piikkiöläismies kertoo.
Hän uskoo, että on osin median tekosia, että aihe on saanut sellaiset mittasuhteet.
– Aivan sama kuin Kyllikki Saaren murha, siitäkin on vuosikymmeniä aikaa. Lehdistö on siinäkin tapauksessa aina kirjoittamassa, kun ei ole mitään muuta kerrottavaa. Noin kaksi kertaa vuodessa iltalehdet ja muut kirjoittavat tästä ja Ristikankareen katoamisesta.
Vaikka piikkiöläismies tuntee alueen hyvin, hän ei ole aiemmin kuullut muista seudulla tapahtuneista henkirikoksista. Näistä toinen nousee keskusteluun Toni Valon kanssa, joka muistaa iäkkäämmän piikkilöläisnaisen kertoneen Paimion ”intiaanileirin” tapauksesta. Kyse on mitä ilmeisimmin Tarja Mäkeläisestä, joka löytyi kesäkuussa 1997 haudattuna Paimion aseman läheisyydestä. Alkoholinhuuruisesta murhasta tuomittiin sittemmin kaksi miestä.
Tekijä saatiin kiinni myös Naskarlan kylässä seksuaalimurhan kohteeksi tammikuussa 1971 joutuneen Ulla Sandellin tapauksessa. On mahdollista, että nämä tapaukset sekoittuvat pitkän ajan jälkeen myös puheisiin Ristikankareen kohtalosta. Murha.infossa ja Piikkiön Facebook-keskustelupalstalla on spekuloitu myös Heernummen entiseltä kaatopaikalta löytyneen pääkallon tarinaa.
Yleinen keskustelunaihe on myös Paimion vanha motelli, josta piikkiöläismiehellä on vain hyviä, jäätelön ja Jaffan makuisia muistoja. Ristikankareen katoamisen aikoihin motellin seudulla on tapahtunut raiskaus, josta syytettyä paimiolaismiesten porukkaa on epäilty myös kytköksestä Ristikankareen katoamiseen. Avoimia tutkintalinjoja on monia aina Jammu Siltavuoreen asti.
Piikkiöläismies on itse keskustellut Ristikankareen katoamisesta juristiystävänsä kanssa. He uskovat, että asia vielä joskus selviää.
– Kaikki selviää joskus, kun joku meitä nuorempi sanoo, että se olin minä. Kyllä se aikanaan selviää. Ihan vääriä ihmisiä on tästä syytetty.
Nuoret naiset true crime -aktiiveina
Piikkiön Puostan asuinalueelta 110-tien varrelta löytyy R-kioski, joka sijaitsee alle kilometrin päässä Ristikankareiden kotitalosta Katarissa. Kioskin edustalla näkyy usein paikallisten aamukahvidelegaatio, joka loistaa poissaolollaan juuri asioimisajankohtana. Toinen myyjistä kertoo heidän puhuvan usein politiikkaa.
– Puhuisikin muusta. Ne on semmoisia, jotka asuivat täällä silloinkin, kun Piia oli kadonnut, anonyyminä kommentointiin suostuva piikkiöläismyyjä sanoo.
Ristikankareen katoaminen on kiinnostanut häntä nuoresta lähtien.
– Ainakin itse muistan, kun olin 15, kun lintukodosta oli käsitys, ja sitten kuulee tällaista. Nuoret teinit, niitähän kiinnostaa aina kauhutarinat. Onhan se Piikkiössä iso juttu, että täällä on joskus joku kadonnut. Isäni oli silloin koulussa.
Nyt selviää toinenkin tärkeä katoamistapausten kommentointipaikka kuin murha.info.
– Facebookissa on sellainen kuin Naisten huone. Siellä on ruodittu näitä paljon, myös Piian katoamista.
Kaikki kommentoijat näyttävät olevan ryhmän nimen mukaisesti naisia, monet nuoria tai korkeintaan keski-ikäisiä. Tutkitusti juuri nuoret, koulutetut ja usein parisuhteessa elävät naiset ovat kiinnostuneimpia true crimesta. Ketjuja katoamisista löytyy Naisten huoneesta lukuisia viimeisen kymmenen vuoden ajalta. Niissä pohditaan, mitä on voinut tapahtua, tai mikä katoamistapaus on erityisesti jäänyt vaivaamaan. Ketjuista löytyy myös heidän kommentteja, joilla on ollut jokin kontakti kadonneeseen.
Piikkiössä monella on.
Ovi käy R-kioskissa tasaiseen tahtiin myyjän jutellessa aiheesta Turussa asuvan kollegan kanssa, joka ei ole Ristikankareen tapaukseen yhtä perehtynyt. Kuullut hän siitä kuitenkin on. Myyjät eivät tiedä, millä asialla kukin tuntematon asiakas kioskissa vierailee. Niinpä he eivät osaa sanoa, käydäänkö Piikkiössä ulkopaikkakunnilta Ristikankareen katoamisen takia.
Polveilevan keskustelun jälkeen on kysyttävä, mihin piikkiöläismyyjä itse uskoo. Mitä Piialle on voinut tapahtua?
– Olen aivan varma, että hän on meressä.
Siihen ei ole pitkä matka Makarlanjoesta, jota on naarattu Piikkiönlahteen asti.
Jos tiedät jotain tapauksesta, ota yhteys vihjeet.lounais-suomi@poliisi.fi. Juttua varten on kuunneltu Yle Areenan Viimeisen johtolangan kausi 3, johon on haastateltu asiantuntijoita, viranomaisia ja Piia Ristikankareen tunteneita henkilöitä. Lisäksi taustatietoa ovat tarjonneet Kunnallislehden arkisto Paimion kirjastossa, Tuomas Hovin artikkeli Synkkä turismi (vol 53 Nro 1, 2011: Sananjalka 53) sekä Sonja Jämsenin opinnäytetyö Musta turismi – matkailijaprofiilit ja motivaatiot matkan takana (2015).
