Kaarinalaisen kukkakauppayrittäjän turvallisuuden tunne horjui viime viikolla, kun hänen liiketilaansa murtauduttiin. Tekijä oli rikkonut ikkunan, ryövännyt kassan ja aiheuttanut muutakin omaisuusvahinkoa.
Osan vahingoista voi mitata rahassa, mutta osaa ei. Henkiselle traumalle on vaikeaa laittaa hintalappua, vaikka oikeus voikin määrätä kärsimyskorvauksia maksettavaksi.
Yrittäjä hämmästelee murtautujan välinpitämättömyyttä. Teko tapahtui arvioiden mukaan hieman ennen aamukuutta – päivä oli toisin sanoen jo sarastamassa, ja työmatkaliikennettäkin oli.
Yrittäjä toivoo, että poliisi lisäisi läsnäoloaan Kaarinassa. Levottomuus on hänen mukaansa lisääntynyt. Kaarina-lehden haastattelema komisario rauhoittelee ja vakuuttaa, että kaupungin kaduilla, teillä ja aukioilla voi edelleen liikkua rauhallisin mielin. Lounais-Suomen poliisin tilastojen mukaan Kaarinan yleinen turvallisuustilanne on paranemaan päin.
Tapahtunutta on mahdotonta käsittää ennen kuin se sattuu omalle kohdalle. Kun ihminen avaa kotiovensa, olettaa hän olevansa turvassa. Tunkeutuminen reviireistä henkilökohtaisimmalle shokeeraa. Monille yrittäjille oma toimitila on tunnetusti kuin toinen koti.
Suomea on viime viikkoina järkyttänyt kylmäverinen henkirikos. Kolmekymppinen perheenäiti kuoli kotirappuunsa ex-aviomiehensä ampumana. Nainen oli ilmaissut pelkäävänsä ex-miestään, ja lähestymiskieltohakemus oli vireillä. Sitä ei ehditty käsitellä.
Kyseessä ei ole yksittäistapaus. Lähisuhdeväkivalta rehottaa Pohjolassa.
Viranomaisilta kaivataan ripeyttä. Tuore Espoon-tapaus osoittaa, ettei uhrin pelko ollut liioiteltua. Lähestymiskiellostakaan ei toisaalta aina ole apua. Tällöin olisi pohdittava esimerkiksi pantavalvonnan mahdollisuutta.
Turvallisuuden tunnetta ei voi mitata rahassa. Kun sen menettää, menettää jotain perustavanlaatuista.
