Littoistenjärvestä on kaavittu pois viimeisen kahden viikon aikana jo lähemmäs sata kuutiota haitalliseksi vieraslajiksi luokiteltua kanadanvesiruttoa. Pääasiassa ruttoa on kerätty järven luoteiskulman venelaiturin ja uimarannan lähistöltä, jotta vesistöstä saadaan poistettua ravinteita ja veden pinnalle kertynyttä kasvimassaa ennen kuin se painuu järven pohjaan.
– Työt ovat painottuneet venelaiturin ympäristöön ja uimarannan edustalle. Varsinkin venelaiturin ympäristö oli kauttaaltaan vihreän ”muhjun” peitossa, eikä veneillä päässyt enää pois laiturista. Tavoite on nimenomaan siistiä nyt tätä järven kulmaa, johon merkittävä osa virkistyskäytöstä suuntautuu. Koko järven läpikäynti ei yksinkertaisesti olisi ollut tällä aikataululla ja resursseilla mahdollista, sanoo vesiruton poistoa tekevä Tero Almi Rantaparturit Oy:stä.
Almi on työskennellyt hankkimansa uposkasvin poistoon tarkoitetun laitteen kanssa järvellä syyskuun puolivälistä lähtien. Työt valmistuivat eilen tiistaina.
– Se on selvää, ettei kaikkea vesiruttoa voi järvestä pois kerätä. Sitä on oman karkean arvion mukaan pelkästään pinnalla näkyvien lauttojen mukaan noin tuhat kuutioita, kaikki yhteen laskettuna varmasti vielä paljon enemmän, Almi sanoo.
Jatkuvan hoidon tulevaisuus
Vaikka Littoistenjärven tila on saattanut rannalta seurattuna näyttää tänä vuonna jopa toivottomalta, ei Rantapartureiden Almi ole näkemyksessään yhtä synkkä. Sitä mukaa kun erilaiset vesirutot ovat yleistyneet myös Varsinais-Suomen järvissä ja lampivesissä, tarvitaan myös hoitotoimenpiteitä yhä enemmän.
– Itse ruttohan ei ole millään tavalla vaarallinen, se jopa puhdistaa vettä ja sitoo erilaisia epäpuhtauksia itseensä. Se ongelma rutoissa vain on, että ne leviävät ja levittäytyvät todella tehokkaasti. Se voi hyvin olla uusi normaali, että niin Littoistenjärveä kuin muitakin seudun virkistyskäyttöön tarkoitettuja vesialueita hoidetaan tasaisin väliajoin jatkossa aina. Siten virkistyskäyttö saadaan mahdollistettua myös tulevaisuudessa.
Toinen haaste kanadanvesiruton suhteen on sen luokittelu. Koska kyse on EU-tasolla määritellystä haitallisesta vieraslajista, pitää kasvi hävittää tällä hetkellä käytännössä polttamalla. Ja kaikki kerätty rutto pitää toimittaa Lounais-Suomen Jätehuollon Topinojan jätekeskukselle.
– Se on tällä hetkellä suurin pullonkaula, joka hidastaa kasvin keräämistä. Jos nyt kuvitellaan, että vaikkapa Littoistenjärven pintavesistä kerättäisiin kaikki tuhat kuutiota vesiruttoa pois ja vietäisiin jätekeskukseen, kertyisi siitä käsittelyhintaa noin 100 000 euroa. Ja siihen päälle keräystyöstä, lastauksista ja kuljetuksista kertyvä summa, Almi laskee.
Haittalaji vai ravinteikas hyötykasvi?
Pitkään vesikasvien ja niiden keräämisen sekä myös hyödyntämisen kanssa työtä tehnyt Almi näkee, että myös vesirutoissa olisi ulosmittaamatonta potentiaalia. Siksi hänen mukaansa on sekä rahojen että kasvin turhaa polttamista suhtautua vaikkapa kanadanvesiruttoon yksinomaan haitallisena vieraslajina. Hän kannustaisi suhtautumaan avoimemmin siihen, miten erilaisille vesiruttokasveille löytyisi ekologinen hyötynäkökulma.
– Kasvissahan on paljon ravinteita, ja sen käyttöä esimerkiksi peltolannoitteena on tutkittu. Sehän muuttaisi koko asian, jos kasvi nähtäisiinkin kuluerän sijaan tuotteena, josta voisi saada edes jonkinlaisen myyntikorvauksen. Se kannustaisi varmasti myös erilaisia hoitoyhdistyksiä ja kuntia keräämään ja poistamaan kasvia vähintään virkistyskäyttöön tarkoitetuista vesistä, Almi tuumii.
Samalla hän kertoo, että myös Littoistenjärvestä tänä syksynä kerätystä vesirutosta osa on mennyt hyötykäyttö-pilottihankkeeseen.
Littoistenjärven lisäksi kanadanvesirutto on yleistynyt viime vuosina muun muassa Maskun uimarannoilla, ja hieman samankaltaista kiehkuravesiruttoa on puolestaan merkittävä määrä Paimion virkistysvesissä. Ehkäpä kasviin pitäisikin suhtautua juhlista ulos heitettävän kuokkavieraan sijaan enemmänkin kuin sukulaiseen, jonka kanssa nyt on yksinkertaisesti sopeuduttava elämään.
– Erilaiset vesirutot ovat niin yleisiä jo, että enemmänkin pitäisi puhua sopeutumisesta kuin kasvin hävittämisestä kokonaan. Sehän on miltei mahdotonta, mutta kasvin levittämistä pitäisi kaikkien varoa, Almi huomauttaa.
