Teijo Saikkonen harppoo Lemunniemen Sauhuvuoren rinnettä ylös tähyillen samalla puiden latvustoja. Hetken matkaa kuljettuaan hän pysähtyy ja osoittaa muutaman metrin korkeuteen kiinnitettyä pönttöä.
– Innostuin, kun tuossa pari sataa metriä tuonne päin löysin papanoita luonnonkolojen alta. Laitoin heti pönttöjä lisää, että ne saavat enemmän koloja, hän kertoo.
Saikkonen puhuu liito-oravista, joita löytyy Lemunniemen metsistä. Liito-oravat ovat aina olleet lähellä Saikkosen sydäntä. Muun muassa sen vuoksi hän ja Piia Leskinen ovat tehneet kuntalaisaloitteen Lemunniemen kaavoituksen uudelleentarkastelusta. Alueelle on yleiskaavan mukaisesti kaavoitettu asutusta, joka toteutuessaan tulee pirstomaan nykyiset, kaupunkimittakaavassa laajat metsät ja niityt.
Leskinen ja Saikkonen nostavat esiin sen, että alueella on liito-oravan lisäksi paljon muutakin uhanalaista lajistoa sekä sen, että alue on tärkeä ulkoilu- ja virkistysalue kaupunkilaisille. He kokevat, että rakentaminen pilkkoo alueen osiin, eikä luontoarvoja pystytä säilyttämään.
– Jos pellot täytetään taloilla ja vielä metsiä närhitään, niin kyllä se muuttaa koko alueen luonteen aika olennaisesti, Leskinen summaa.
Leskisen ja Saikkosen aloitteella on lehden painoon mennessä yli 570 allekirjoittajaa. Se on Kaarinan sähköisesti kerättyjen kuntalaisaloitteiden suurin määrä. Yleensä alueen kuntalaisaloitteet keräävät joitain kymmeniä ääniä.
– Se on mielestäni aika selkeä viesti, että alue on tosi tärkeä tosi monelle, Leskinen sanoo.
Paloista koostuva vuosien projekti
Lemunniemen kaavoista tunnetuin lienee Torppalan ekokylän suunnitelma. Sen kaavoitus käynnistyi jo vuonna 2018, ja monen vuoden ja mutkan kautta alueen asemakaavaehdotus on parhaillaan kaupunkikehityslautakunnan käsittelyssä. Alunperin tavoitteena on ollut saada aikaan ekologinen, yhteisöllinen ja vähähiilinen asuinalue, jossa luonto on läsnä. Vuosien varrella suunnitelmia on muutettu muutamaan otteeseen ja muun muassa rakentamisen määrää on vähennetty alkuperäisestä. Kerrostalorakentamisesta on luovuttu, samoin kelluvista asuinrakennuksista.
Nyt käsittelyssä oleva, Torppalantien varteen sijoittuva asemakaava käsittää alkuperäisestä suunnittelualueesta vain osan, sillä kaava jaettiin puoliksi. Myöhemmin on tarkoitus kaavoittaa pohjoisemmassa sijaitseva Kuokkamaan ja Sauhuvuoren alue. Yhteensä asukkaita alueille on kaavoituksen myötä arvioitu muuttavan 600–850.
Kahden asemakaavan lisäksi alueelle on tekeillä kolmaskin kaava. Lemunniemen puistotien kaava käsittelee kuitenkin vain alueen liikenneyhteyksiä, ei rakentamista. Alueelle johtava nykyinen pieni tie ei enää riitä, kun alueelle muuttaa satoja ihmisiä. Niinpä nyt mietitään uutta ratkaisua.
– Tarvitsemme myös siihen asemakaavan, jotta saamme tien siirrettyä valtiolta kaupungille ja sitten kaupunki pääsee parantamaan yhteyttä, Kaarinan kaupunginarkkitehti Taina Riekkinen selventää.
Riekkinen kertoo, että Lemunniemeen on kaavoitusta varten tehty useita eri luontoselvityksiä sekä arkeologinen inventointi. Selvityksissä alueelta on löytynyt liito-oravien lisäksi muun muassa linnunhernetikkukoita ja lepakoita. Myös muinaismuistoja esiintyy alueella suhteellisen tiuhaan. Yksi tunnetuimmista on Lemun taistelupaikka, josta kertoo alueelle pystytetty muistomerkki. Uusimmassa arkeologisessa inventoinnissa löydettiin myös viikinkiaikaisia esineitä.
– Muinaismuistot ja arvokkaat luontokohteet ovat osa syynä siihen, miksi alueen kaavoitus on kestänyt niin kauan, Riekkinen sanoo.
Arvoa asumisen ulkopuolelta
Suunnitellut asemakaavat pohjaavat alueen yleiskaavaan, joka on peräisin vuodelta 2009. Piia Leskinen kokee ajattelun muuttuneen noista päivistä.
– Nykyään nähdään luontoalueiden monenlaiset arvot. Se ei ole pelkästään luonnonsuojelua, vaan ilmastonmuutokseen sopeutumista ja yhteiskunnan resilienssiä. Korona-aikaan nähtiin, miten tärkeää ja kriittistä infraa tällainen alue on, jossa ihmiset pääsevät kävelemään, hän sanoo.
Leskinen vertaa vanhan metsän pirstomista 70-luvulla velloneeseen betonirakentamisen buumiin.
– Vanhat historialliset ja kauniit, hyvin rakennetut rakennukset purettiin, ja nykyään ihmetellään, että miten ihmiset olivat niin hölmöjä. Minusta tuntuu, että 50 vuoden päästä me mietimme, miten ihmiset olivat niin hölmöjä, että kaatoivat nämä hienot metsät, hän huokaa.
Leskinen ja Saikkonen korostavat, ettei heidän aloitteensa tarkoitus ole hyökätä mitään yksittäistä tahoa tai kaavaa vastaan, vaan enemmänkin esittää positiivinen vaihtoehto pientalovaltaiselle kaavoitukselle. He toivovat, että alueen tulevaisuutta voitaisiin miettiä vielä yhdessä sen käyttäjien kanssa. Leskinen nostaa esiin luontoliikunnan ja luontokokemusten terveysvaikutukset sekä hiilensidonnan ja ekologisen kompensaation mahdollisuudet, jossa maanomistajille voitaisiin maksaa käypä hinta alueen myymisestä hyvityskohteeksi.
– Voisiko alue olla arvokkaampi muussa kuin tavanomaisessa asuinkäytössä? hän kysyy.
”Sillä on iso merkitys ympäristössämme, kuka omistaa ja mitä.”
Kompensaatioita ei suunnitteilla
Kesällä 2023 voimaan tullut uusi luonnonsuojelulaki esitteli vapaaehtoisen ekologisen kompensaation käsitteen. Siinä luonnolle esimerkiksi rakentamisesta koituva haitta hyvitetään parantamalla luonnon tilaa erillisellä hyvitysalueella toisaalla. Tavoitteena on tukea luontokadon pysäyttämistä ja ohjata yhteiskuntaa kohti kestävämpää luonnonvarojen käyttöä.
Ekologisesta kompensaatiosta on puhuttu myös Lemunniemen kaavoituksen yhteydessä ja sen käyttöönotosta on Kaarinassa tehty valtuustoaloite keväällä. Kaupunki ei kuitenkaan toistaiseksi ole ottanut kompensaatiota käyttöön.
– Valitettavasti kompensaatiota ei vielä käytetä laajamittaisesti, eli ei ole olemassa sapluunaa tällaisille hankkeille, Riekkinen selittää.
Kompensaation ideana on niin sanottu ”pilaaja maksaa” -toimintamalli. Jos kompensaatio otettaisiin käyttöön, tulisi maanomistajan korvata rakentamisella aiheuttamansa luontohaitta toisessa kohteessa omalla maallaan. Koska kyse on vapaaehtoisesta toimenpiteestä, Kaupunki ei Lemunniemellä voi osoittaa maanomistajille kompensaatiotoimenpiteitä tai -kohteita, sillä kaavoitusalueen maanomistajat ovat pitkälti yksityisiä.
Riekkinen sanoo, että kaupungin roolina on esittää rakentamiselle raamit, joita Lemunniemessä luonto asettaa paljon. Kaavoituksella nuo raamit saadaan piirrettyä kartalle. Sen sisältö riippuu lopulta pitkälti maanomistajasta ja siitä, minkälaista käyttöä hän omalle maalleen haluaa.
– Sillä on iso merkitys ympäristössämme, kuka omistaa ja mitä, Riekkinen sanoo.
