Minulla on ikävä lokakuu. Näin lauloi Hausmylly hittikappaleessaan 30 vuotta sitten. Taas syksy tää mut yllättää, ei kesän muistot mieleen jää. Tää syksy vei sut kuitenkin.
Miljoonasateelle lokakuu on repaleinen. Kaipuun kaljakorikin kilisee. Beibiä kovin kaivataan takaisin.
Yhdysvaltalainen Green Day puolestaan lauloi ”wake me up when september ends”. Joku siis vasta herää syksyn tullen.
Olihan se kieltämättä järkytys, kun syyskuisena aamuna joutui skrapaushommiin – siis syyskuisena! Pahimus pitää silti kiinni shortsipolitiikastaan. En käytä pitkiä housuja, ja patteritkin pysyvät kylminä.
Vielä on kesää jäljellä. Se on porilaisen Mamban lurittelu vuosituhannen alusta. Eittämättä on kuitenkin nyt niin, että laulussa valehdellaan. Sepitteen voi päätellä paitsi keleistä myös lineaaristen televisiokanavien tarjonnasta: ei tule enää Bondeja ei. Se jos joku on kesän päättymisen merkki.
Ei muuta kuin repaleisen lokakuun ja miljoonasateisen marraskuun läpi. Ensi kuun jälkeen onkin jo joulukuu.
Omistautuneimmat kausivalofanaatikot ovat jo kunnostautuneet pihoillaan ja kuisteillaan. Luksusjoulukalenterit on myyty loppuun. Ja joulusuklaat – ne tekevät tuloaan.
