Paraisten vierasvenesataman kävijä ei voi olla kiinnittämättä huomiotaan saman lahden mykistävän suuriin tehtaisiin. Snäckvikenin länsirannalla kohoaa kolossaalisia rakennuksia ja siiloja, joukossaan muutama kalkinpolttorakennus aiemmilta vuosisadoilta.
Sataman näyttävimmät rakennelmat kuuluvat Nordkalkille, mutta sen siiloista juoksee putkia pitkin kalkkikivijauhoja saman tontin Weberin tehtaisiin. Lopputuotteita – Weberin laasteja ja tasoitteita – löytää lähes jokaisesta suomalaisesta kodista.
Saint-Gobainin omistamassa tehtaassa Paraisilla valmistetaan Weberin seinätasotteita ja laasteja. Tehtaan kontolla on Weberin kiinnitys- ja saumauslaastien valmistus Pohjoismaissa. Lisäksi tontilla on Weberin tuotekehitysosasto ja lattioiden osaamiskeskus sekä Saint-Gobain Akatemia.
Mikä Webereistä?
Kehityspäällikkö Sari Aarnio avaa oven matalasta sivurakennuksesta. Juuri siellä on yhtiön Akatemia, jossa koulutetaan asentajia ja suunnittelijoita käyttämään Weberin, Isoverin ja Gyprocin tuotteita.
– Esimerkiksi plaanot eli helposti leviävät lattiatasoitteet on alun perin kehitetty Paraisilla, joten täällä on paljon osaamista. Lattioiden osaamiskeskus palvelee Weber-tehtaita ympäri maailmaa, Paraisilla asuva Aarnio taustoittaa.
Suomessa sijaitsee viisi muutakin Weberin tehdasta. Niissä valmistetaan muita yhtiön tuotteita, kuten kuivabetonia.
Sekaannuksia aiheuttaa se, että Suomessa toimii toinenkin Weber-konserni: grillejä valmistava, yhdysvaltalainen Weber-Stephen Products LLC. Paraisten tehdas tottelee puolestaan nimeä Saint-Gobain Finland Oy, Weber. Konserneilla ei ole mitään tekemistä keskenään.
Weberin Paraisten tehdas perustettiin vuonna 1958 osana Partekia. Ranskalainen Saint-Gobain on omistanut tehtaan vuodesta 2008.
– Silti Suomessa myytävistä Weberin tuotteista yli 90 prosenttia valmistetaan kokonaan Suomessa, Aarnio painottaa.
Saint-Gobainilla on tuotantoa yli 80 maassa, mutta se pitää Paraisten Weberiä arvokkaana osana konserniaan. Tehtaaseen on investoitu paljon ja lisää on taas tulossa, rakennusalan hiljaiselosta huolimatta.
– Tämäntyyppisiä tuotteita tarvitaan jatkossakin. Aina rakennetaan uusia koteja ja kunnostetaan olemassa olevia rakennuksia, Aarnio miettii.
Ilmasto työllistää
Aarnio esittelee ensin tuotekehitysosastoa. Sieltä löytyy kymmeniä laitteita, joissa testataan tuotteiden ominaisuuksia, kestävyyttä ja käyttäytymistä eri olosuhteissa.
– Tässä olemme laittaneet vedeneristeen päälle vettä ja nostaneet lämpötilaa 70 asteeseen, Aarnio esittelee jääkaapin näköistä laitetta.
Pakkasarkussa 20-asteinen laastikappale on jäähdytetty kahdeksi tunniksi 15 pakkasasteeseen. Sen jälkeen päälle lasketaan 20-asteista vettä. Laite toistaa tätä sykliä kymmeniä kertoja, jotta tuotteiden tiedetään kestävän Suomen oloissa.
Tuotekehitystä työllistää myös ympäristön huomioiminen. Laasteissa tarvittu sementti on ilmastopahis, mutta Saint-Gobain uskoo olevansa hiilineutraali Suomessa jo kymmenen vuoden päästä. Tänä syksynä Weber avasi Raaheen kuonanjalostuslaitoksen korvatakseen lattiatasotteiden erikoissementtiä terästeollisuuden sivuvirroilla.
Vastaan tallustaa Pekko-koira ja heiluttaa häntäänsä. Pekko kuuluu yhdelle työntekijöistä, ja sen veistellään olevan laboratorionnoutaja.
Robotit töissä
Siirrytään tehtaan puolelle. Ovella tulee vastaan tehdaspäällikkö, tarvasjokelainen Kai Kivimäki.
Sisällä jylisee, kolisee ja humisee. Turvakaiteet ja -maalaukset ohjaavat kulkijoita. Yläkerroksen valtavista siiloista annostellaan alas kalkkia, hiekkaa ja satoja muita raaka-aineita sekoitettavaksi.
Jättiläismäiset laitteet kääntyilevät, nostavat ja laskevat tarvikkeita. Pakkauksia etenee kuljettimilla kalahdellen vaakoihin ja tarkistuspisteille. Kypäräpäisiä ihmisiä seuraa laitteita ja näyttöruutuja.
Pakkauskoneen ikkunasta näkyy, miten robotti täyttää muovisia pusseja Weberin Supra Light Fix -kiinnityslaastilla. Tyhjä pussi heilahtaa robotin otteessa, täyttyy salamannopeasti ja on nytkähtänyt eteenpäin liukuhihnalla. Robotti on pyörähtänyt ottamaan uuden tyhjän pussin vastaan. Näkymä on kuin tieteiselokuvasta.
– Aika kauas on tultu siitä, kun miehet heittelivät sementtiä lapiolla myllyyn, Kivimäki nauraa.
Hän kertoo Paraisten Weberin tehtaan olevan pinta-alaltaan tuhansia neliöitä. Lisäksi yhtiö on laajentamassa tehdasta tällä Nordkalkin omistamalla tontilla. Tulossa on lisää siilokapasiteettia ja hallitilaa.
Supra Light Fix -pussit ovat ehtineet toiseen päähän hallia ja makaavat pinossa trukkilavan päällä. Robotti kelmuttaa lavan. Seuraavaksi edessä on Kivimäen erityinen ylpeyden aihe.
Satoja tonneja päivässä
Sähköinen robottitrukki surraa noutamaan lavan ja vie sen oikealle paikalleen valtaviin, korkeisiin halleihin. Sieltä toinen robottitrukki noutaa lavan rekkaan lastattavaksi.
Kivimäki laskee, että täältä lähtee rekkoihin satojen tonnien verran tuotteita vuorokaudessa. Koe-eriä lukuun ottamatta varastokuljetukset on automatisoitu täysin.
– Ei tällaista ole juuri missään muualla. Saint-Gobainilla olemme ainoat. Aika useinhan tehtaissa tavarat ovat kylmässä hallissa ja pihalla joku ihminen sijoittelee ja luovuttaa niitä trukin kanssa, Kivimäki sanoo.
– Olimme myös Weberissä ensimmäisiä, jotka luopuivat polttomoottoritrukeista.
Hän iloitsee siitä, että robottitrukit eivät ole vieneet työpaikkoja. Varastosta saatiin vapautettua ihmiset sinne, missä aidosti tarvitaan ihmistä. Koko Weberin Paraisten toimipisteessä on nelisenkymmentä työntekijää.
Yksi hallin nosto-ovista aukeaa. Eteen avautuu kimmeltävä merimaisema ja vierasvenesatama.
Paraisten kalkkia on rahdattu vuosisatojen ajan tästä paikasta laivoihin. Lähteekö Weberinkin laasteja täältä meriteitse?
– Ei. Laivalastauksia tehtiin täällä vielä 2000-luvun alkupuoliskolla, mutta nyt tuotteet kuljetetaan vain kumipyörillä.
