Tykkäyksiä tuli, mutta ne kaikki pystyi laskemaan yhden käden sormilla. Samalla Pahimus näki, miten työyhteisön someammattilaiset keräsivät koreilla viikonloppupäivityksillään satamäärin tykkäyksiä. Kuohujuoma virtasi, glitteri säkenöi ja elämä näytti kuvien perusteella olevan yhtä nousukiitoa.
Eräänä huhtikuisena pitkäperjantaina Pahimus päätti vaihtaa taktiikkaa. Silloin kattaus ei sisältänyt jokaperjantaiseen tapaan aladoobia ja klimppisoppaa, vaan pöytä oli somistettu vaniljaisella pashalla, juustokakuilla ja mämmi-uunijäätelökupeilla. Symmetrisissä ja tarkkaan sommitelluissa muodostelmissa, tietenkin. Pahimuksen tili kirjaimellisesti räjähti, ja harvinaislaatuisia reseptejä tivattiin aina ulkomaita myöden.
Jo siinä hetkessä Pahimus näki, että todellinen somettajan marjapaikka oli kuitenkin vasta tuloillaan. Joulusta arki on niin kaukana ylisuurine ja kuvituksiltaan hirvittävine villapaitoineen, mahtipontisuuttaan keikkuvine joulupöytineen, tonttuineen ja muine taruolentoineen, että tykkäyslukemien on pakko kivuta jo nelinumeroisiksi.
Kun vielä ihmisetkin ovat samassa hapatuksessa mukana esittämällä, että kaikilla on oikeasti kivaa istuessaan ankean appiukon ja sikailevan serkkutontun vieressä, ollaan feikkaamisen synty-sijoilla.
Ja siitähän Pahimuksenkin some tykkää!
