MAASTOHIIHTO – Mennään ottamaan vain se kuva, niin päästään hiihtämäänkin tänään, Jonathan Virta hoputtaa hymynkare suunpielissään Finbyn hiihtostadionille saapunutta toimittajaa.
Seuraavassa hetkessä Virta on jo veljensä Benjaminin ja siskosten Linn ja Minea Matssonin kanssa hiihtostadionin loppusuoran päässä. Hymy kameralle, jonka jälkeen nelikko lähtee sivakoimaan Finbyn 2,5 kilometrin kilpalatua.
Perjantai-aamupäivänä, raikkaassa merituulessa lämpömittarin näyttäessä -18 astetta.
– Alle 16-vuotiailla pakkasraja on 15 astetta kilpailuissa, mutta sitä vanhemmilla raja on 20 pakkasasteessa. Kyllä tämä olosuhde alkaa jo aika rajoilla olemaan, hymyilee paikallisen monilajiseuran, Pargas IF:n hiihtojaoston puheenjohtaja Patrick Johansson.
Kylmää on, mutta sitä Kaarina-lehti ei varsinaisesti tullut Finbyn hiihtostadionille ihmettelemään. Syy paikallaoloon on se, että Kaarinan etelänaapuri Paraisilla hiihtoharrastus on liikuttanut niin lapsia kuin vanhempia seudullisesti poikkeuksellisessa mitassa jo yli 40 vuotta.
Ja ottaen huomioon alkutaipaleen, ovat nykyharrastajamäärät vähintään hulppeita.
– Kun isäni Bengt Westerlund tuli mukaan seuran toimintaan 1981, oli Pargas IF:ssä kaksi kisoihin osallistuvaa hiihtäjää. Tänä päivänä voidaan puhua noin 60 aktiivisesta ja kilpatoimintaan osallistuvasta hiihtäjästä. Joskus määrä on ollut vähän isompikin, kertoo Pargas IF:n hiihdon päävalmentaja Niklas Westerlund.
20–40-vuotiaista pulaa
Vuosikymmenten aikana seuran väreissä on kilpalatuja kiertänyt siis satoja juniori- ja aikuishiihtäjiä. Nykyisin myös veteraanihiihtäjät ovat merkittävä osa harrastajakuntaa.
– Juniori-ikäisiä on paljon, ja sitten on myös useampi veteraanisarjoja kiertävä kilpahiihtäjä. Ehkä suurin lovi on tällä hetkellä 20–40-vuotiaissa. Toivomme tietysti, että junioreista nousisi pian taas uusia kilpailijoita aikuisiin ja SM-tasolle asti, Patrick Johansson sanoo.
Yksi seuraan hiihtoharrastuksen pariin paikallisia lapsia ohjaava polku on Pargas IF:n perinteikäs hiihtokoulu. Tammikuun puolivälistä maaliskuun alkupuolelle jatkuva koulu on houkutellut parhaimmillaan reilusti yli 50 lasta mukaansa, ja tänäkin vuonna määrä näyttäisi asettuvan 50:n paremmalle puolelle.
– Hiihtokoulua pidetään samaan aikaan kun seuran hiihtäjät treenaavat, jolloin Finbyn hiihtostadionilla on ollut parhaimmillaan reilusti toista sataa hiihtäjää samaan aikaan. Se on todella yhteisöllistä, ja varmaan yksi syy myös siihen, miksi hiihdon pariin tulee niin paljon lapsia ja kokonaisia perheitä. Tätä voi todella harrastaa koko perheen voimin, Johansson iloitsee.
”Varastoimme keväisin 4 000 kuutiota lunta, jonka avulla saamme ensilumenladun aina auki jo hyvissä ajoin, ihan viimeistään joulukuun alussa.”
Finby seuran ylpeydenaiheena
Toinen tärkeä tekijä suosion taustalla on paikka, jossa olemme myös tänä hyisenä perjantai-aamupäivänä: Finbyn hiihtostadion. Vastaavaa hiihtomekkaa ei ole toista Varsinais-Suomessa, sillä Finbyssä ladut ovat vuodesta toiseen priimakunnossa marras–joulukuun taitteesta aina maalis–huhtikuulle asti.
Sitä faktaa ei himmennä edes leuto talvi.
– Varastoimme keväisin 4 000 kuutiota lunta, jonka avulla saamme ensilumenladun aina auki jo hyvissä ajoin, ihan viimeistään joulukuun alussa. Jos nyt ei ihan vesitalvea ole, saadaan ladut pidettyä säästölumen ansiosta auki aina maaliskuulle asti, Johansson kertoo.
– Ja on täällä joskus hiihdetty vappunakin shortseissa, hymyilee Niklas Westerlund vieressä.
Finbyn laduista vastaa 5–6 vapaaehtoisen ryhmä.
– Ylipäänsä vapaaehtoistyö on kaiken a ja o. Lopulta koko seuran hiihtojaoston menestys on ollut pitkään kiinni muutamasta tulisieluisesti asiaan suhtautuvasta henkilöstä, jotka haluavat kehittää olosuhteita ja viedä hiihtoharrastusta eteenpäin. Onneksi seurassa on hyvä talkoohenki, sillä ilman sitä ei mitään tällaista voitaisi ylläpitää, Johansson kiittelee.
Yksilö-, mutta myös ryhmäurheilua
Pargas IF:n nousu koko Varsinais-Suomen kärkihiihtoseuraksi ei ole siis ollut sattumaa, vaan pitkään jatkuneen määrätietoisen vapaaehtoistyön tulosta. Ja tätä nykyä työ huomioidaan myös kuntarajojen ulkopuolella.
– Onhan tänne harjoituksiin vähän matkaa, mutta toisaalta ladut ja olosuhteet sekä toiminta on parasta, mitä seudulla on tarjolla, sanovat viime vuodet Pargas IF:ää edustaneet, mutta Liedossa asuvat 17-vuotias Benjamin ja 14-vuotias Jonathan Virta.
Entä mikä saa Mattssonin siskokset (Minea ja Linn) saapumaan Finbyn laduille kireinä pakkaspäivinäkin?
– Hiihtäminen on vain yksinkertaisesti mukavaa. Aloitimme 5-vuotiaina hiihtokoulusta, ja vaikka laji onkin yksilöurheilua, tehdään tätä ennen kaikkea yhdessä, he tuumivat.
”Muissa maakunnan seuroissa hiihtäminen on hiipunut, kun taas Pargas IF:ssä se on pysynyt pitkään hyvällä tasolla.”
Harrastajia Turusta asti
Niklas Westerlund kertoo, että hiihtojaoston harrastajista hieman toistakymmentä saapuu Paraisille kuntarajojen ulkopuolelta, suurin osa Turusta.
– Kertoohan se jo jotain asemastamme maakunnallisesti. Muissa maakunnan seuroissa hiihtäminen on hiipunut, kun taas Pargas IF:ssä se on pysynyt pitkään hyvällä tasolla. Toivottavasti saisimme lähivuosina myös lisää urheilijoita kilpailemaan taas aikuisten SM-tasolle kärkisijoista.
Tällä hetkellä seuran ykköstykki onkin aikuisten tasolla 22-vuotias Anni Lindroos, joka on kuulunut maajoukkueryhmiin ja pääsi mukaan viime kaudella alle 23-vuotiaiden MM-kisoihin.
– Varmaan huipputasolla kilpailullisesti parasta menestystä seuraan tuli 2000-luvun alkuvuosina, kun meillä oli useampi urheilija aivan kansallisen tason kärkipäässä. Siihen tietysti pyritään, että seura menestyisi myös aikuisten puolella laajemmin jälleen tulevina vuosina, Westerlund alleviivaa.
