– Hyvin paljon on ala muuttunut – 2000-luvun alussa ei korjattu oikein mitään! Nykyisin teen suurimmaksi osaksi korjausompelua, kertoo paimiolainen ompelija Tanja Juva.
Syyksi tähän hän arvelee, että aiemmin moni osasi vielä korjata vaatteita itse.
– Lisäksi silloin ei vielä ollut niin paljon hajoavia halpavaatteita, eikä ehkä ajateltu samalla tavalla kestävää kulutusta, hän pohtii.
Nykyisin Juvan mukaan monikaan ei enää korjaa vaatteita itse ja hänelle tuodaan usein ihan irronneita nappejakin ommeltavaksi. Ja saa kuulemma tuodakin.
– Tosin minimiveloitukseni on kymmenen euroa, joten kannattaa kerätä vaikka ystävien kanssa kimppasatsi korjattavia nappeja, kyllä minä sillä kympillä jo useamman ompelen, hän naurahtaa.
Muokkauksia ja korjauksia
Vetoketjujen vaihtamiset, pienet paikkaukset ja lahkeiden lyhennykset. Nämä Juva nimeää yleisimmiksi korjausompeluiksi.
– Työvaatteisiin halutaan usein polvipaikkoja. Lisäksi nykyisissä farkuissa on niin ohut kangas, että ne hajoavat helposti haaroista ja niitä korjautetaan usein, hän kertoo.
Puhki kuluneet ja revenneet housujen haarat on siis mahdollista myös korjauttaa, vaikka moni saattaakin heittää ohueksi haaroista hiutuneet farkut roskiin. Juva kertoo, että farkkuihin ommellaan sisäpuolelle paikka ja ne tikataan pienin pistoin haaroista kiinni. Repeämän saa haaroista tällöin miltei näkymättömiin.
Tällä hetkellä Juvaa työllistää esimerkiksi vanhojentanssimekkojen helmojen lyhentämiset ja myöhemmin keväällä muokataan muita juhlamekkoja.
Korjaamisten lisäksi ompelijalla muokataan myös vaatteita uuteen uskoon, pienennetään ja suurennetaan.
– Vaatteita voi suurentaa erilaisilla kiiloilla sekä avaamalla saumoja, Juva kertoo.
”Jos on vaate, josta pitää oikein kovasti, niin totta kai sellainen kannattaa korjata.”
Lempivaate kannattaa korjata
Mitä sitten yleensäkin kannattaa korjauttaa ja mitä ei? Tähän ompelijalla ei ole yksiselitteistä vastausta.
– Lähes kaiken voi korjata, mutta kaikkea ei kannata.
Jos kangas on kulunut aivan ohueksi, niin vaatetta ei kannata korjata. Juva ei myöskään korjaa nahkavaatteita tai turkiksia, vaan ne voi viedä korjattavaksi suutarille.
Pikamuotia ei myöskään aina ole järkevää korjata, sillä huonosti valmistettu vaate voi hajota pian eri kohdasta uudelleen ja toisaalta korjaushinta voi olla vaatteen hankintahintaa suurempi.
– Mutta jos on vaate, josta pitää oikein kovasti, niin totta kai sellainen kannattaa korjata, Juva sanoo.
Erityisesti laadukkaat vaatteet kannattaa Juvan mukaan korjauttaa. Esimerkiksi farkut ompelija saattaa paikata kymmenellä eurolla ja vetoketjun vaihtaa 35 eurolla. Villakangastakin lyhennys on neljänkympin luokkaa ja jos lisäksi takkiin pitää istuttaa hihoja uudestaan, voi hinta nousta reiluun sataseen.
– Aina voi tulla näyttämään vaatetta ja kysymään, että kannattaako korjata – katsomisesta en veloita mitään, Juva huomauttaa.
Villakangastakki vaihtaa tyyliä
Ompelija Tanja Juva kertoo, että nykyisin hänelle tuodaan usein villakangastakkeja muokattavaksi.
– Moni 1990-luvun malli halutaan päivittää tähän päivään. Ja niin kannattaakin, koska silloiset takit ovat usein hyvin tehtyjä, täyttää villaa ja niissä on lämmin vatiini välissä. Sellaiset takit maksavat nykyisin useita satoja euroja, hän sanoo.
Löysin itse vuosi sitten tallinnalaiselta kirpputorilta kauniinvärisen takin kolmellakymmenellä eurolla, mutta takki jäi käyttämättä, koska malli ei istunut. Nyt päätän viedä takin ompelijalle katsottavaksi ja ensiksi haluan selvittää, onko takki edes korjaamisen arvoista laadukasta materiaalia vai jotain halpaa neuvostotuotantoa. Merkintöjen perusteella kun takki on puolalainen ja vaikuttaa suhteellisen vanhalta.
– Kyllä tämä ihan villaa on. Ja tässä on villavatiini, eli vuorikerros. Mallin perusteella sanoisin, että tämä on 1980-luvulta, Juva kertoo.
Materiaalin perusteella takki siis kannattaa korjata, mutta mitä sille sitten kannattaisi tehdä? Juva tutkii takkia ja kertoo, ettei hihoja ole istutettu, joten hivenen huonosti istuville olkapäille ei oikeastaan kannata tehdä mitään. Sen sijaan takkia voisi kaventaa ja lyhentää, joten niin päätetään tehdä ja jätän takin Juvan muokattavaksi.
Jo vajaan viikon päästä saan viestin, että takki on valmis noudettavaksi. Valmis takki on keventynyt huomattavasti kun kangasta ja vuorta on lähtenyt helmasta ja sivuilta yli parikymmentä senttiä. Ulkona huomaan, että takki on myös todella lämmin jopa loskaisessa viimassa, mistä olisi voinutkin päätellä, että se on aitoa villaa.
En todellakaan kadu, että vein takin muokattavaksi. Ainoastaan kaduttaa, etten vienyt sitä jo aiemmin, vaan takki roikkui vuoden tyhjän panttina eteisen kaapissa – ja sitä ennen kenties vuosikymmeniä jossain virolaisessa vaatekaapissa.
