Ihailtu trubaduuri ja komea filmitähti Tapio Rautavaara varttui jättiläisen mittoihin sekä fyysisesti että henkisesti yksinhuoltajaäitinsä huomassa. Hän tiesi, mitä vähäosaisuus on.
Tapsan lailla myös runoilija Viljo Kajavan lapsuutta leimasivat koetun sisällissodan muistot. Runosarjassaan Lapsuus hän kertoo kirjekuoritehtaassa työskennelleestä äidistään, joka sai kotitöikseen kirjekuorien liimaamista: ”ruskea, vahva paperi taittui kauniisti hänen paksuissa, haavaisissa sormissaan, / vahva, karkea paperi kahisi niin unettavasti”.
Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiassa on kuvauksia niin maatalouslakoista kuin yksittäisten hätää kärsivien asemasta. Janne Kivivuori on maatalousväestön edustajana lakkojen puhjettua. Yllön isäntä kysyy häneltä, mitä lehmät sanovat siitä, ettei niitä hoidettaisi kuin kahdeksan tuntia päivässä.
Janne vastaa napakasti: ”Jaa. Minä en ole heidän puheitansa kuullu, ja minä olenkin täällä piikojen valtuuttamana enkä lehmien niin kun isäntä. Ja karjanhoito voidaan kyllä järjestää kahdeksan tunnin puitteissa, kun jätetään se muu rääkkäys pois.”
Trilogian toisessa osassa on kuvaus kaupunkilaiskerjäläisnaisen ja tämän kahden lapsen vierailusta Koskelassa. Akseli on pahalla päällä oikeiston voitettua eduskuntavaalit, ja hän suhtautuu kerjäläisiin tylysti. Helläluontoinen Elina koettaa silotella tilannetta. Hän tarjoaa kerjäläisille ruokaa ja saa puhuttua heille yösijankin sen jälkeen, kun nämä ovat alkaneet oksennella syötyään vahvaa lihakeittoa.
Nainen on tarjonnut leivän vastineeksi tyttönsä ratkottuja koltunkappaleita ja satukirjaa. Helläluontoinen Elina, kolmen pojan äiti, käärii koltunkappaleisiin puolisalaa Akselilta evästä kerjäläisille. Satukirjaa he tutkivat yhdessä, ja Elina sanoo pojille kyyneleet silmissään: ”Kun Jumala teitin säästäs…Ettette koskaan joutus maantielle.”
Eija Komu
kirjallisuuden tutkija ja kriitikko
