Pahimus luki viime viikon Kaarina-lehteä ja jäi miettimään, eikö nastakengät olisi jo aika vaihtaa aitoihin kitkakenkiin? Onhan se jo suuressa maailmassa nähty, ettei nastoista ole kuin harmia. Ne raapivat asvalttitiet, lentävät tuulilaseihin ja ikkunoihin sekä tuhoavat nyt myös julkisten tilojen lattiat. Karhean riipivästä äänimaisemasta puhumattakaan.
No toki, aina löytyy se taloyhtiön kenkämies, joka ilmoittaa ettei kitkakengillä tee Suomen talvessa mitään. Ei varmasti, jos kävelee aina ylinopeutta ja vähät välittää jalankulun säännöistä. Malttia kävelyyn, niin alkaa se kitkakin pitämään. Jopa kesäkengillä saattaisi pärjätä, jos tämä ihmisen nykyelo ei olisi niin hetkistä.
No siitä päästäänkin toiseen aiheeseen. Nimittäin kiireeseen. Kyllä Pahimusta harmitti huomata, miten vaaleistakin ja vaalipäivän herkkupalasta on tullut kiireen sanelema kilpajuoksu tuntemattomaan tulevaisuuteen.
Heti kun saadaan edes jokin osa tuloksista taululle, kiirehtii tv-väki penäämään ennustuksia muun muassa siitä, mikä oli voiton avain tai toisaalta mikä johti tällä kerralla tappioon. Kiire olisi päästä jo puolivälissä matkaa julistamaan voittajat ja kyselemään kitkerimmät tunnelmat hävinneiden leiristä.
Samalla mentaliteetilla Lordia ei olisi kannattanut 18 vuotta sitten edes lähettää Euroviisuihin. Ilmankos kukaan ei kysynyt lauantaina Windows95Manilta UMK-voittohuumassa, mistä karsiutuminen Malmön toukokuisesta finaalista johtui. Olisihan sekin pitänyt jo kolme kuukautta etukäteen tietää.
