Pahimus aikoo pitää viikon loman. Mutta hei, älkää nyt pelästykö! Palstani tulee ensi viikollakin ihan tavalliseen tapaan. Suuremmat vaikutukset lomaviikollani oli itse asiassa tähän kirjoitukseen: tyypillisesti rustaan ajatelmani vasta maanantaisin, mutta tällä kertaa valmista tuli jo viime torstaina.
Kaarinalaiset lapset ja nuoret ovat samaan aikaan vapailla kuin allekirjoittanutkin. Kerroin eräälle hyvän päivän tutulleni loma-aikomuksistani ja hän kysyi heti, että miksi nyt. Eihän nyt kannata, kun kaikkien meininki on school’s out!
Puhvettiin on kilometrin jono, elokuvateatterit ovat päiväsaikaankin täynnä ja uimahallissa pärskyy vesi kuin hyökyaallokossa. Huutoa ja riemua on niin, ettei omia ajatuksiaan kuule. Terapeuttisille metsä- tai järvenjäälenkeille ei kannata mennä, koska useilla perhekunnilla on sama suunnitelma.
Mutta mitä sitten? Kysyin tältä hyvän päivän tutultani, että mitä se minua liikuttaa. Saavathan perheet ja lapset ilakoida! Kesälomiin on kuitenkin vielä kotvanen aikaa. Annetaan ihmisten nauttia.
Jos Pahimus olisi sosiaalinen introvertti, käytännössä kai siis ambivertti, tilanne voisi olla toinen. Ehkä ahdistuisin. Mutta minä olen ihan vain introvertti. Lomani ei koostu minuuttiaikatauluista tai jonninjoutavista aktiviteeteista. Herään kun herään, nukun kun nukuttaa. Pisin lenkki on se legendaarinen jääkaapille ja takaisin.
