Tänään on kansainvälinen matkailuoppaan päivä, jolloin muistetaan maailman matkailuoppaiden liiton perustamista lähes 40 vuotta sitten.
Kaarina-oppaan tämä päivä laittaa miettimään oppaan roolia oman maailman ymmärtämisessä. Kovin usein huomaa itsekin kulkevansa ikään kuin laput silmillä, kunnes omaa lähiympäristöään alkaa katsella oppaan silmin. Mikä onkaan tuo suuri rakennus? Miksi se oikeastaan on siinä missä on? Mitä oman kodin ympärillä on tapahtunut? Vastaus jää monelta kaivamatta esiin, mutta oppaalle tiedonhaku kuuluu työhön.
Kaarina – aivan ansaitusti toki – tuo esiin Kuusiston linnanrauniot matkailukohteena, mutta se on vain pieni osa laajaa kaupunkiamme. Historia on läsnä koko Kaarinassa, vaikkei sitä ehkä arjessa aina huomaa.
Kaarinan keskustaa katselee mäen laelta Kaarina-teatterin rakennus, joka on alkujaan Rantakulman kansakoulu, ensimmäinen laatuaan Kaarinassa. Uudenkarhean Kaarina-talon vierellä on jo kauan seissyt nimikkoleidimme Katariina Aleksandrialaisen patsas ”käräjäkiviä” valvomassa.
Kohti Helsinkiä ajellaan 110-tietä ohi Tuorlan kartanon, mutta ohitetaan matkalla muutakin: on pronssikautisia hautaröykkiöitä, Voivalan ”vanha keskusta”, entisten piispantilojen maita, kuninkaantien pätkiä, Rungonmäen historiallinen alue, Piikkiön upeaksi kunnostettu asema ja rautakautinen linnavuori.
Autolla huristellessa nämä kohteet maastoutuvat mäiksi ja metsiköiksi. Tarvitaan hetken pysähtyminen paikallisen oppaan kanssa, joka kohdistaa omankin huomion, löytää yksityiskohdan ja kertoo tarinan. Se on oman ympäristön tarina. Se kertoo, missä koti on.
Antti Tuominen
Kaarinan paikallisopas
