Sauli Niinistö väistyi presidentinpallilta ja Matti Rönkäkin eläköityi. Muutosten tuulia eittämättä, mutta onneksi yhteiskunnassamme on jotain pysyvääkin: Kansanradio kajahtaa ilmoille (melkein) joka sunnuntai puolenpäivän jälkeen.
Kenties kaikki teistä eivät edes tiedä, mikä kumma se Kansanradio on. No, sehän on se Yle Radio Suomen ohjelma, joka koostetaan viikon aikana tulleista tavallisten ihmisten puheenvuoroista. Jotkut lähettävät Pasilaan vielä postikortteja, toiset sähköpostia tai tekstiviestejä. Suurin osa soittaa ihmis- tai puhelinvastaajalle ja paljastaa, mikä milloinkin on vialla.
Pikainen googletus kertoo, että Kansanradiota on lähetetty vuodesta 1979 lähtien. Ihan niin pitkään allekirjoittanut ei ole taajuuksilla ollut. Silti uskallan veikata, että kansalaisten huolenaiheet ovat aina olleet jokseenkin ajattomia.
Milloin nuorisolaiset pukeutuvat huonosti ja televisiosta tulee vääränlaisia mainoksia. Vessapaperirulla on nurinkurisesti kahvilan toiletissa ja paikallisissa hippohiihdoissa oli epäkelpoa grillimakkaraa. Maailma kaatuu, kun posti tulikin viittä yli eikä viitta vaille yhdeltätoista.
Kansanradion tyyppiset matalan kynnyksen keskustelualustat ovat toisaalta demokratiaa parhaimmillaan. Ja on kyseisessä ohjelmassa ainakin yksi hellyyttävä piirre: vaikka kaikki olisi kuinka kamalasti, silti kanssakuulijoille toivotetaan usein hyvää päivän- ja viikonjatkoa.
