Teksti: Kaija Unhola
Taidemaalari Salme Vesterinen, 83, jäi leskeksi kuusi vuotta sitten. Omakotitalossa Voivalassa, 110-tien varrella oli ollut perheen asunto, taidenäyttelysali ja ateljee, jossa Salme maalasi tauluja. Puuseppänä toiminut puoliso Viljo teki tauluihin kehykset.
Yksin jäätyään Salme jaksoi hoitaa taloa pari vuotta, mutta muutti sitten kerrostaloon Kaarinan keskustaan.
– Jäin tyhjän päälle, kun minulla ei ole ketään lähiomaisia täällä. Olen vähän kremppainen. Jalkani on loukkaantunut, kun auto peruutti päälle. Sen takia minulla on rollaattori. Pääsen tästä liikkumaan pieniä matkoja, mutta en isoja lenkkejä.
Salme on aktiivinen, käy kaupassa ja kerhoissa tapaamassa ihmisiä. Hän kaipasi kuitenkin ystävää, jota näkisi säännöllisesti. Tarjolla oli muutama vaihtoehto. Kun Salme toivoi vähän iäkkäämpää ystävää, sosiaalihoitaja ehdotti Seuranan palvelua.
”Pari vuotta, kun olen tätä tehnyt, olen tavannut aivan ihastuttavia ikäihmisiä ja kuullut kaikennäköisiä juttuja.”
Ensin vähän tutustuttiin
Ryhdyttiin toimeen. Seuranasta Taina Muurimäki tuli tapaamaan Salmea. Edunvalvoja oli mukana ensimmäisellä kerralla ja tilanne kartoitettiin. Jo silloin Salme ja Taina totesivat, että kemiat olivat kohdallaan.
– Taina on liikunnallinen ja hänellä on taiteellista silmää. Hän on käynyt luonani kerran viikossa yli vuoden ajan. Olemme keskustelleet arkisista asioista, omista asioistammekin ja kahvitelleet. Meillä on ollut tuolijumppaa, ollaan pelattu, käyty kirpputorilla ja pidetty tietovisaa, Salme luettelee.
Taina Muurimäki hakeutui Seuranan palveluun, kun hän jäi leskeksi kolme vuotta sitten.
– Puolisoni sairasti. Tutuiksi tulivat pyörätuolit ja rollaattorit. Ajattelin, että minun täytyisi hyödyntää sitä osaamista, kun esimerkiksi heti huomasin, missä on esteetön kulku. Ja kun olin istunut 30 vuotta toimistotyössä, oli ihanaa päästä ihmisten kanssa tekemisiin.
Seuranan seuralaisilla on yleensä viikkotapaamisiin sama päivä ja sama aika.
– Pari vuotta, kun olen tätä tehnyt, olen tavannut aivan ihastuttavia ikäihmisiä ja kuullut kaikennäköisiä juttuja. Siinä on tietenkin ollut se synkkä puoli, että pari heistä on jo menehtynyt.
Askartelua ja kuntoilua esteettömästi
Salme kuuluu nykyisin askarteluryhmään, joka kokoontuu kadun toisella puolella Puntarissa. Hän on ryhmässä vähän vetäjänkin roolissa.
– Teen kortteja, kun minulla on näitä materiaaleja. Puntarin kerhohuoneessa on näyttely. Laitan kortteja sinne. Meillä on kiva, pieni ja lämminhenkinen ryhmä.
– Tykkään myös laulaa vanhan ajan lauluja. Ne ovat melodisia. Värttinässä on lauluvisoja. Siellä soitetaan pieni pätkä laulusta, arvataan, kenen se on ja mitä se esittää. Bingokin Värttinässä on, ja olen kaksi kertaa voittanut sieltä sukat. Siellä kun on asukkaita, näkee eri ihmisten elämäntilanteita.
Salme on aiemmin vetänyt seitsemän vuotta tuolijumppaa. Nykyisin hän on innokas kuntosalilla kävijä. Kotikadun vastakkaiselle puolelle aukaistiin hiljattain Fressi, uusi kuntosali. Salme olisi mielellään liittynyt jäseneksi.
– Fressiin pääsisin oma-aloitteisesti. Sinne on ulkoa esteetön pääsy, mutta pyöröovista ei pääse rollaattorilla sisälle.
Kotona Salmella on äidin vanha kuntopyörä. Uimahallin kuntosalille on raput, sinne ei rollaattorilla pääse.
– Me varrotaan, että terveyskeskuksen alakertaan tulisi kuntosali, se olisi minua lähempänä, kun Visiittiin on yli kolmen kilometrin matka, Salme miettii.
”Maalaaminen on minulle yksi henkinen tukipilari.”
Kaarinassa Salme tunnetaan
Salme Vesterinen on Kaarinan Taideyhdistyksen perustajajäseniä. Silloin, 40 vuotta takaperin jäseniä taisi olla viisi. Nyt Taideyhdistyksessä on 82 jäsentä. Salme yrittää vielä olla näyttelyissä mukana.
Tehdyistä maalauksista Salmella on kuvia kansioissa, muun muassa kansio 50 vuoden ajalta tehdyistä muotokuvista. Tauluja Salme laskee maalanneensa noin 2 000, joista noin 50 viimeisen kuuden vuoden aikana. Saunan lauteilla on paljon raameja tulevia maalauksia odottamassa.
– Enää en pidä näyttelyitä. Maalaan nykyään valokuvista sukulaisten ja tuttavien lastenlasten muotokuvia, omakotitaloja tai koirien ja kissojen kuvia. Niitä maalaan asuntoni makuuhuoneessa. Maalaaminen on minulle yksi henkinen tukipilari, Salme kertoo.
Salmen ensimmäiset taulut olivat puolittain sommitelmia. Tyylinsä hän määrittelee vanhanaikaiseksi, puolinaivistiseksi.
Taina Muurimäki kertoo, että Kaarinassa Salme kyllä tunnetaan. Visiitissä tosi moni tervehtii ja kaupassa tunnistaa. Salme maalasi hiljattain taulun Tainan ystävättären koirasta.
– Ystävä antoi minulle valokuvan koirasta. Seuraavalla viikolla sain taulun. Siitä tuli ihana, Taina hehkuttaa.
