Tunnustan. Olen viimeisen vuoden aikana käyttänyt tekoälyä abivuoden tehtävien tekemiseen. Puolustuksekseni kuitenkin huomautan, että en koskaan kopioinut tai esittänyt tekoälyn taikomaa sisältöä omanani. Olen siis tietoinen tekoälyn käyttämisen uhista, mutta opiskelijana näen enemmän mahdollisuuksia.
Helposti ylisuorittavana ja uupumusta kokeneena tekoäly on näyttäytynyt minulle mainiona apuvälineenä. Se on esimerkiksi tuonut muuten itsenäiseen puurtamiseen vuorovaikutuksellisen elementin. Olen pyytänyt tekoälyä ideoimaan kanssani esseen aihetta tai kyselemään englannin kielen sanoja. Jos en ole ymmärtänyt makrotalouden käsitteitä, tekoäly on tarjonnut helpon selityksen.
Ongelmalliseksi tekoälyn käyttö muuttuu, jos ei ymmärrä olla kriittinen tai sen avulla välttelee toistuvasti haastavia tehtäviä. En käyttäisikään tekoälyä esimerkiksi tutkielman lähteenä, koska en jaksaisi tarkistaa useista muista lähteistä, onko botin antama tieto totta vai tarua. PISA-tutkimusten mukaan jatkuvasti heikentynyt lukutaito antaa näyttöä siitä, että tekoälyn virheellistä tietoa ei välttämättä edes opiskelun aherruksessa huomata.
Olisiko siis varmuuden vuoksi parasta laittaa tekoäly pannaan koulutehtävissä? Mielestäni ei, sillä nykyisen kehityksen varjolla epäilen, että tekoälyä käytetään yhä enemmän tulevaisuudessa, myös työelämässä. Siksi pidän parempana ratkaisuna, että jo nuorille oppilaille opetettaisiin tekoälyn vastuullista käyttöä ja määriteltäisiin tarkat rajat tekoälyn hyödyntämiselle.
Loppujen lopuksi näen siis tekoälyn loistavana apuvälineenä oppimisessa, painottaen sanaa ”apuväline”. Koululaisten ja opiskelijoiden – sekä muiden tekoälyn käyttäjien – on hyvä muistaa, ettei tekoäly ole kuitenkaan valmis ratkaisukaava, eikä sitä sellaisena kannata käyttää.
Eeria Niskakoski
