On se aikamoisia ilmoja pidellyt. Kun tapaat uuden mielitiettysi ensimmäistä kertaa kahvikupposen äärellä etkä keksi muuta puhuttavaa, voit onneksi kääntää keskustelun säätilaan. Ei väliä, on sitten vettä tai auringonpaistetta. Sää ei mene minnekään: se muuttuu, mutta samalla on ja pysyy.
Kun nyt kerran on edetty jo liki kesäkuulle, ovat puheet legendaarisesta kesäkunnostakin kiihtyneet. Kuka sen on saavuttanut, kuka ei. Joku saa lasketella läpi rantakauden, joku joutuu hikoilemaan kuntosalilla koko suven.
Terveelliset elämäntavat lienevät eräänlainen ihanne. Ja tekeehän se kansanterveydellekin hyvää, kun populaation lautaselta löytyy hiukan sitä vihreääkin. Makkara ei ole paras kasvis, vaikka usein toisin luullaankin.
Myös pitkäjänteisyys on hyve. Työyhteisöihin kaivataan puurtajia, jotka ovat sitoutuneita ja tekevät tehtävänsä pieteetillä. Notkujia saati siipeilijöitä ei kukaan siedä.
Kesäkunnonkin saavuttamiseksi tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Pätkädieetit tai satunnaiset vatsarutistukset eivät riitä. Kyykkypäivää ei parane jättää väliin, vaikka mieli tekisi.
Pahimus kyykkäilee korkeintaan supermarketin keksihyllyllä. Rutistuksia teen, kun rypistän tyhjän sipsipussin roskakorin omaksi.
Joten jos kesäkunto jäi tänäkin vuonna haaveeksi, ei hätää: täällä on toinen yhtä saamaton. Ja laihduttaminenhan on mukavampi aloittaa täydellä mahalla, eikö vain?
