1800- ja 1900-luvun taitteessa höyrypurret matkasivat Turusta Bläsnäsin rannalle: Paraisten keskustan liepeillä sijaitsevaan, luonnonkauniiseen kesähuvittelupaikkaan, jossa soittokunnat soittivat, tanssijat pyörähtelivät ja matkustajakoti piti huolen vieraista. Paraisia pidettiin Naantalin veroisena kesäpaikkana, ja huvimatkojen päämääränä oli nimenomaan Bläsnäs.
Bläsnäsin ihanat rannat kaikuvat musiikista ja huvittelijoiden lauluista, kuvailtiin esimerkiksi Sanomia Turusta -lehdessä vuonna 1873. Elokuussa 1891 Aura-lehdessä mainostettiin matkoja Bläsnäsiin, jossa pidettäisiin ”suurenmoiset kansanhuvit”. Kesällä 1931 höyrylaiva s/s Svala ajoi joka päivä kahdesti Turusta Bläsnäsiin, eikä laiva ollut ainoa samalla reitillä.
Voiton vei kuitenkin Naantali.
Höyrylaivaliikenne kuihtui, kun sillat rakennettiin ja liikenne siirtyi maanteille. Tulipalo riehui Bläsnäsissä ja poltti maan tasalle kymmenkunta rakennusta. Åsbrink-pensionaatin kohdalle ilmaantui parkkipaikka autoille. Harjusta rahdattiin santaa muualle.
Nykyään Bläsnäsistä on turha etsiä ravintoloita, tanssilavaa, hotelleja tai edes jäätelökioskia. Rantaa ympäröivät huvilat ovat yksityisasuntoja, ja sähkörunkolinja halkaisee lahden. Uimaranta paikalta löytyy – ja se luonnonkauneus.
Vanha venesatama
Paraisten kaupungin viherpalvelusuunnittelija Daniel Falck sekä saaristo-oppaat Oona Johansson ja Asta Lindholm seisoskelevat Bläsnäsin rannan parkkipaikalla, entisen kesätäyshoitolan kohdalla.
Aamuaurinko paistaa kuumasti. Laivalaiturilla istuu useita kalastajia litkaamassa silakkaa. Kalaa näyttää nousevan ämpäritolkulla.
Falckin vastuulla on ollut kehityssuunnitelman laatiminen Bläsnäsistä. Lindholm puolestaan ui lapsena 1940-luvulla Bläsnäsin rannalla, Johansson 1960-luvulla.
– Aamulla otettiin eväät rannalle mukaan, ja illalla tultiin kotiin, lokakuuhun saakka, naiset muistelevat.
Kummankaan lapsuudessa laivoja ei enää liikennöinyt paikalla. Rannalla pidettiin kyllä uimakouluja, ja juhannuksena oli kokko.
Bläsnäsin tiedetään olleen Paraisten tärkeimpiä venesatamia, sillä se sijaitsee lähes Kirkkosalmen suulla, jota pitkin saaristolaiset matkasivat etelänpuoleisesta saaristosta Turkuun myymään kalaa ja kalkkia. Nykyään tästä satamasta ei ole paljoa jäljellä.
Lisäksi lahti vaikuttaa pieneltä ja matalalta. Miten ihmeessä isot höyrylaivat ovat mahtuneet Bläsnäsiin?
Falck, Johansson ja Lindholm vakuuttavat, että lahti syvenee hiekkaharjun puolella jyrkästi. Laivat pääsisivät yhä laiturille.
96-vuotias vanhaherra pysähtyy juttelemaan. Hän ei halua nimeään lehteen mutta tietää, että laivalaituri sijaitsi aiemmin toisessa paikkaa, lähellä nykyistä uimarantaa. Myös rannalle tuovaa tietä on siirretty.
– Talollisia oli alkanut ärsyttää, kun Turusta tultiin tänne ja kuljettiin pitkin poikin peltoja. Myöhemmin Bläsnäsiin ajettiin linja-autojen kanssa.
Jääkautinen hiekkaharju
Vanhaherra lähtee. Poikkeamme Bläsnäsin pohjoisrannalle.
– Täällä pestiin mattoja, ja aina joku lapsi tipahti mereen. Matonpesijät poimivat nopeasti ylös, Johansson nauraa.
Nykyään matot ovat poissa. Tästä rannan osasta kunnostettiin pari vuotta sitten koirien uimaranta, Tassnäs.
Vierestä kaartuu idyllisen näköinen hiekkatie kohti Kirkkosalmen suuta. Se vie varmaan yksityiskoteihin?
– Ei, se on julkinen kävelyreitti, jota pitkin voi kävellä S-marketille, siitä eteenpäin Suntin vartta Paraisten keskustaan ja Munkvikiin asti, Falck vinkkaa.
Me käännymme kuitenkin Bläsnäsin hiekkasärkälle: ensin mäkeä ylös pikkumetsään ja sitten alas tuulen tuiverrettavaksi.
Maallikosta näyttää siltä, että Bläsnäsin lahdesta olisi joskus kaivettu hiekkaa ja sorat olisi läjitetty kömpelöksi nauhaksi viereen. Todellisuudessa Bläsnäsin särkkä on mini-Jurmo: 11 000 vuotta vanha, jääkauden kasaama hiekkaharju.
Jurmoa pidetään Saaristomeren kansallispuiston arvokkaimpana kohteena rikkaan kasvi- ja eläinlajiston vuoksi, mutta Bläsnäsin särkän lajistoa ei ole suuremmin edes tutkittu.
– Tämä on ruovikoitunut enemmän kuin pitäisi, Falck harmittelee.
Silmämääräisesti lajisto vaikuttaa tavanomaiselta, hän sanoo. Samassa hän huomaa maasta ketomarunan, jota tietyt uhanalaiset perhoset tarvitsevat.
Maasta puskee myös keltakurjenmiekan alkuja, ja rentukka kukkii. Valitettavasti myös palsternakka näyttäisi viihtyvän. Se on vieraslaji, joka kiusaa Paraisia.
Polkua pitkin pääsee särkän päähän, jossa poltettiin ennen vanhaan juhannuskokkoja. Johansson ja Lindholm osoittelevat maisemaa ja tunnistavat Pääskyvuoren linkkitornin ja Kakskerran.
– Häkellyttävää, miten lähellä ne ovat. Tietä pitkin Turku tuntuu olevan paljon kauempana, Lindholm ihmettelee.
Polulla mutkittelee renkaidenjälkiä. Falck kertoo, että mopoilu on tuottanut niemellä ongelmia. Hiekkaa valuu huristelun myötä mereen, ja luonnonharju litistyy.
– Olemme miettineet, josko harjun lahden puolelle rakennettaisiin kävelylaituri estämään eroosiota.
Raittiutta ja woimaa
Palaamme takaisin, ensin parkkipaikalle ja sitten kohti lahden toista laitaa. Ensin vastassa on silta ja lampi: Minnet-niminen flada.
– Flada tarkoittaa merenlahtea, joka on kuroutumassa lammeksi. Vesi on sekaisin makeaa ja merivettä, Lindholm ja Johansson selittävät.
Kaupunki on saanut Kuntahelmi-hankkeesta rahoituksen, jolla ryhdytään kunnostamaan Minnetiin laskevaa, golf-kentiltä tulevaa kaupunkipuroa.
Uimarannalta löytyy vessaa ja pukukoppeja, joihin on maalattu töhryjä. Kävelemme niiden ohi ihan rannan toiseen päähän, jossa lorisee vettä. Vastassa on venksottavia portaita, litimärkää maata ja laudankappaleita.
Paikka näyttää epämääräiseltä, vaikka ennen vanhaan se oli pyhä. Tässä on Bläsnäsin lähde.
Lähdettä pidettiin niin maagisena, että Pyhän Henrikin uskotaan kastaneen sillä ensimmäisten ristiretkien aikana pakanoita, kerrotaan John Björkmanin tutkimuksissa.
Merimiesten tiedetään suunnanneen 1500-luvulla Bläsnäsiin juomavedenhakuun. 1800- ja 1900-luvun taitteessa paikkaa pidettiin terveyslähteenä. Sanomia Turusta -lehdessä vuonna 1873 kuvaillaan, miten moni on imenyt tästä lähteestä ”raittiutta ja woimaa”. Lähteelle jonotettiin.
Nyt putki, josta lähteen vettä voisi ottaa, on tukossa, joten vesi pursuilee esiin sieltä ja täältä. Falck kertoo, että kaupunki aikoo kunnostaa myös lähteen, valtion perintörahoilla. Portaat uusitaan ja ympäristöä muokataan siten, että arvokas lähdekasvusto elpyisi.
Vedenlaadusta otettiin vielä pari vuotta sitten näytteitä juomakelpoisuuden varmistamiseksi, mutta tähän ei enää ole osoitettu resursseja.
Suloinen ranta
Viimeiseksi pysähdymme paikkaan, jonka vuoksi nykyään yleensä suunnataan Bläsnäsiin.
Uimarannan laituri on tuliterässä kunnossa. Sen päästä löytyy lasten unelma: hyppytorni, josta voi molskahtaa mereen yhden, kolmen ja viiden metrin korkeudesta. Vastaavia luonnonvesitorneja on harvakseltaan Varsinais-Suomessa.
Parhaillaan hyppytornissa parikymppiset Meri Louhola ja Nathan Kennett istuskelevat katselemassa maisemia. He ovat täällä lomalla ja saivat läheltä Airbnb-asunnon.
– Lovely beach (suloinen ranta)! he kehuvat Bläsnäsiä.
Louhola on Turusta, Kennett Englannista. Myös moni muu Kaarina-lehden yhyttämä rannankäyttäjä on turkulainen. Ehkä Turussa yhä elää muistoja tarunhohtoisesta Bläsnäsistä, vaikka yleensä nykymatkailijat suuntaavat Sollidenin rantaan, Kirkkosalmen suun toiselle puolelle, jossa on karavaanialue ja kahvila.
Onkohan mitään mahdollisuutta, että Bläsnäsiin saataisiin takaisin palveluita?
– Kyllä kaupungin puolesta, mutta tarvittaisiin kiinnostuneita yrittäjiä, vastaa Falck.
Artikkelissa on käytetty lähteenä myös Paraisten yleiskaavoituksen selvityksiä vuodelta 2018.
