Teksti: Maria Vakkuri
Taivaalta sataa rakeita, kaukana jyrisee ukkonen ja maa on täynnä vesilätäköitä. Lounaissuomalaisessa metsässä tiedetään, että se jos mikä on varma partioleirin merkki.
Sauvon Ahtela täyttyi kesäkuun alussa partiolaisista, kun alueella järjestettiin Lounais-Suomen Partiopiirin 15–22-vuotiaille tarkoitettu piirileiri.
Leirillä oli yli 550 partiolaista 136:sta eri lippukunnasta. Suuren tapahtuman tahtipuikkoja heiluttelivat Kaarinan RajakivenKiertäjiin kuuluvat 21-vuotiaat ystävykset Iida Parvinen ja Suvi Mäki. Nuoresta iästään huolimatta molemmille on kertynyt jo neljäntoista vuoden kokemus partiosta. Nyt tuntui oikealta hetkeltä hypätä vastuullisempaan rooliin.
– Olemme täällä leirijohtajia. Haimme tähän pestiin yhdessä, hommat aloitettiin jo puolitoista vuotta sitten suunnittelulla. Viimeiset hommat, kuten loppuraportit ja tilinpäätös saadaan valmiiksi vasta lokakuussa, Parvinen kertoo.
Mikä sitten kuuluu leirinjohtajien tehtäviin? Ystävysten kertoman mukaan lähes kaikki.
– Me hallitaan tätä kokonaisuutta. Meidän lisäksi täällä on yhdeksän päällikköä hoitamassa erilaisia tehtäviä. Jos he tarvitsevat jotain apua, me selvitämme asioita, Mäki kertoo.
– Suurin työ tehtiin kuitenkin jo ennen leiriä, Parvinen lisää.
Parvinen toteaa, että partioleirillä panostetaan erityisesti henkiseen turvallisuuteen ja hyvinvointiin. Leirillä on kiertävä partio, jonka tehtävä on kysellä nuorilta, mitä heille kuuluu ja onko kaikki hyvin.
– He auttavat, jos joku tuntee olonsa yksinäiseksi tai on muuten huono fiilis. Jokainen leiriläinen tietää heidän puhelinnumeronsa ja apua saa milloin vain, Mäki kiteyttää.
Yhteisöllinen meininki
Leirin johtaminen on ollut nuorille naisille tärkeä ja innostava kokemus. Ryhmäytyminen ja ihmisten johtaminen on vaatinut paljon keskittymistä ja työtä, ja samalla on täytynyt huolehtia, että ei itse väsy liikaa. Vaikka työtä on ollut paljon, kaksikko suosittelee silti johtajan roolia kaikille pestistä kiinnostuneille.
– Tässä tehtävässä tarvitaan päätöksentekokykyä, empatiaa sekä hyviä johtamistaitoja, Parvinen tiivistää.
Pelkkää työntekoa leirielämä ei kuitenkaan ole johtajillekaan. Aikuisille on suunniteltu paljon omaa ohjelmaa leirin ajaksi, kuten lettujen paistoa, uimista, maalaamista ja leffatuokioita.
– Kokoonnumme päivittäin vaihtamaan kuulumisia. Täällä on hyvä ja yhteisöllinen meininki, Mäki kiittelee.
Leirikokemusta kerryttäneet kaverukset kertovat, että jokaisesta leiristä jää aina hyviä muistoja. Jotkut tapahtumat ovat kuitenkin ikimuistoisimpia kuin toiset. Parvinen kertoo, että HuHu 2021 oli hänelle tärkeä leiri, sillä silloin hän työskenteli ensimmäistä kertaa jossain tärkeässä pestissä oman lippukuntansa ulkopuolella.
– Minun täytyy kyllä sanoa, että paras leirikokemus itselleni oli vuoden 2018 HuHu-leiri. Löysin sieltä kumppanin, joka kulkee matkassa mukana täällä Ahtelassakin, Mäki paljastaa.
Sade ei lannista
Paimion Kairankiertäjien lippukuntaan kuuluvat nuoret Pinja Tranberg ja Aatos Axelin kehuvat leirin tunnelmaa.
– Me ollaan tehty kaikkea kivaa metsässä, kierretty liikuntarasteja, biletetty illalla hyvän musiikin tahdissa ja sitten käytiin myös karaokesaunassa, Tranberg listaa.
– Mä en kyllä lähtenyt bileisiin, kun halusin nukkua kunnolla, Axelin kertoo.
Parasta leirielämässä on uusien kokemusten hankkiminen, kavereiden kanssa hengailu ja telttasauna. Axelin kertoo, että leirillä tarjottava ruoka ei ole aina hänen mielestään hyvää.
– Täällä on aika paljon kasvisruokaa, kaikki ei tykkää siitä niin paljon, Tranberg pohtii.
– Onneksi kahvilasta saa illalla ranskalaisia, Axelin kertoo iloisesti hymyillen.
