Kansainvälisissä tutkimuksissa on nostettu esiin kotiinkuljetustoiminnan haasteita. Keskeiset ongelmat liittyvät ikärajavalvonnassa havaittuihin puutteisiin ja alkoholin suurkulutukseen pitkällä aikavälillä sekä yksittäisillä juomiskerroilla. Tiedetään, että kotiinkuljetus lisää alkoholin riskikäyttäjien alkoholinkäyttöä, mikä lisää myös päihdepalveluiden tarvetta. Kotiinkuljetus voi myös mahdollistaa humalajuomistilanteiden pitkittymisen, mikä taas lisää akuuttien alkoholihaittojen kuten tapaturmien ja myrkytysten riskiä.
Ikärajavalvonta on tehokas keino ehkäistä alaikäisten alkoholinkäyttöä. Suomalaiset kannattavat laajalti nykyisiä myynnin ikärajoja. Vähittäismyymälä luo ympäristön, jossa myyjien on helpompi valvoa ikärajoja, alkoholijuomien välittämistä ja päihtyneille myyntiä kuin kotiinkuljetustilanteissa.
Suomessa alkoholijuomia kulutetaan tyypillisimmin kotiympäristöissä eli omassa tai toisen kodissa tai muussa yksityisessä tilassa. Tästä syystä alkoholijuomien kotiinkuljetukseen liittyy erityistä huolta myös perheiden hyvinvoinnin kannalta. Kotiinkuljetustoiminnan käynnistäminen voisi lisätä myös sosiaalisia haittoja perheissä kuten lähisuhdeväkivaltaa ja lasten laiminlyöntiä.
Suomessa alkoholilain tarkoituksena on vähentää alkoholin aiheuttamia haittoja sen käyttäjille, muille ihmisille ja koko yhteiskunnalle. Tämä asettaa haasteen myös kotiinkuljetuksen sallimiselle. Humala- ja riskijuominen on meillä yleistä, joten humalasta aiheutuvat haitat ja riskit ovat jo nyt läsnä juomistilanteissa. Alkoholihaitat kuormittavat sote-palveluita ja järjestyksenpitoa. Hallituksen suunnitelma alkoholijuomien kotiinkuljetuksesta on vahvasti ristiriidassa alkoholilain tarkoituksen kanssa.
Australialaisessa tutkimuksessa viidennes kotiinkuljetusta käyttävistä kertoi, että kotiinkuljetus mahdollistaa alkoholin juomisen jatkamisen, kun juomat ovat loppuneet. Heistä kolmannes ilmaisi, että olisi lopettanut juomisen, jos alkoholia ei olisi saanut kotiinkuljetettuna. Saman päivän pikalähetyksiä hyödynsivät erityisesti alkoholia riskitasolla kuluttavat.
Alkoholin saatavuuden lisääminen entisestään tilanteessa, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin kohdistuu isoja säästöpaineita, ei ole vastuullista politiikkaa. Päättäjien olisi syytä tarkastella kokonaisvaltaisesti alkoholipolitiikassa tehtävien mahdollisten muutosten vaikutuksia terveydelle, taloudelle ja yhteiskunnalle ennen päätösten tekemistä.
Martti Vastamäki
professori, Raittiuden Ystävät ry:n puheenjohtaja
