Teksti: TS/Jukka Vehmanen
Varsinais-Suomen maakuntajohtajan Kari Häkämiehen (kok.), 68, kiireet alkavat pikku hiljaa helpottaa. Haastatteluun löytyi paljon aikaa, varsinkin kun Marttojen uuniruokakurssi ja taiteilijatapaaminen peruuntuivat samalta päivältä. Eläkepäivät odottavat.
Häkämies on ollut pitkällä urallaan paitsi ministeri, kansanedustaja ja maakuntajohtaja myös monen kunnan johtotehtävissä ympäri Suomea. Hän aikoo kuitenkin jäädä asumaan Turun seudulle.
– Vaimoni on umpivarsinaissuomalainen, ja nuorin poikani muutti mukanamme tänne jo neljävuotiaana. Olen pian sillä lailla poikkeuksellinen eläkeläinen, että nuorin poikani on vasta 15-vuotias eli muksun harrastukset ohjaavat vielä paljon elämäämme.
Tehoeläkeläisen elämä ei kiinnosta
Ministerin tehtäviä aikoinaan 1 277 päivää hoitanut Häkämies sanoo, että aikoo käyttää lokakuun eläkepäiviensä tekemisten tärkeysjärjestyksestä päättämiseen.
Hän totesi kymmenen vuotta sitten Kauppalehti Optiossa, että ”jokainen, joka on ollut politiikassa mukana intensiivisesti, valehtelee, jos sanoo, ettei kaipaisi takaisin”. Oikeastaan ei siis ole yllättävää, että Häkämies harkitsee nyt palaavansa politiikkaan.
– En minä siltä saralta mitään ihmeellistä ajattele. Ehkä jotain pienimuotoista. En aio elää tehoeläkeläisen elämää, vaikka sellainen taitaa vähän muotia ollakin, hän sanoo, mutta lisää, että saattaa tehdä vielä jotakin pienimuotoista myös työrintamalla.
Häkämies ei avaa, mitkä luottamustehtävät häntä kiinnostavat. Ei olisi ihme, jos hänet nähtäisiin ehdolla esimerkiksi aluevaltuustoon.
”Jos sen kertoisin, Suomi pysähtyisi”
Kirjojakin on luvassa lisää: hän on tehnyt sitoumuksen kahdesta dekkarista.
Maakuntajohtajan 15. kirja Pietarin verikoirat ilmestyi hiljattain.
Häkämies myöntää joutuneensa jättämään kirjoistaan herkullisia kohtia pois siksi, että on maakuntajohtaja ja entinen poliitikko. Hän ei suostu ainakaan vielä kertomaan, mikä on mehukkain hyllylle pantu juttu.
– Jos sen kertoisin, Suomi pysähtyisi, Häkämies nauraa.
Häkämies ei olisi haastattelussakaan itsensä, ellei hänen puhetulvansa tämän tästä karkailisi letkautuksiin ja sattumuksiin, jotka hän on kuullut pääkallopaikoilla merkkihenkilöiltä. Niinpä ei olisi ihme, jos kynämieheltä ilmestyisi vielä joskus muistelmateos.
Tieasiat kiinnostavat tavan tallaajia
Häkämies kokee, ettei hänen eteensä ole tullut maakunnan kannalta suuria pettymyksiä tai katastrofitilanteita.
– Kun tulin tänne, Turun telakka oli jo pelastettu ja Uudenkaupungin autotehdas oli lähtenyt nousuun. Tietysti auki on vielä se, miten Länsiradan käy, mutta se on joka tapauksessa kirjattu hallitusohjelmaan.
Tärkeistä virstanpylväistä Häkämies mainitsee myös teknisen tiedekunnan saamisen Turkuun.
– Moni sanoi siitä, että älä unta näe.
Tavallinen kadunmies ottaa useimmiten maakuntajohtajaa hihasta kysyäkseen tieasioista. Ne kiinnostavat vähän kaikkia.
– Kansanedustajilta on penätty edunvalvonnan perään, kun tiehankkeisiin ei ole kuulunut rahaa. Nyt heitä ei voi oikein moittia, koska taisimme juuri nousta tiehankkeissa maan kärkeen, sanoo Häkämies viitaten siihen, että hallitus päätti antaa rahaa niin E18 Turun kehätien remonttiin kuin Paraistenväyläänkin.
”Edunvalvonta on hiljaista ja luottamuksellista työtä.”
Politiikan superkorkeakoulu
Maakuntajohtaja arvelee muiden maakuntien olevan varmasti kateellisia Varsinais-Suomelle siksi, että hallituksessa ja puoluejohdoissa on ollut maakunnasta vahva edustus. Kademieli on voinut olla osasyy esimerkiksi Länsiradasta urputtamiseen.
– Varsinais-Suomen menestyksen edellytys on se, että maakunta on politiikan superkorkeakoulu myös jatkossa.
Varsinais-Suomen sijainti on Häkämiehen mielestä haasteellinen, koska maakunta on portti länteen, mutta samalla se sijaitsee pussinperällä meren äärellä. Sisämaassa sijaitsevien maakuntien on helpompi löytää liittolaisia, koska tietkin voivat kulkea monen maakunnan läpi.
Häkämiehen mukaan edunvalvojan on joskus vaikea puolustautua syytöksiltä, joiden mukaan mitään ei ole tehty.
– Edunvalvonta on hiljaista ja luottamuksellista työtä. Se on pitkäaikaista verkottumista, organisaatioiden tuntemusta sekä aidon tiedon levittämistä. Tämä on ollut minun linjani.
”Joskus pölhöpopulismikin herää vaalien alla.”
Pölhöpopulismia
Häkämies pitää tärkeänä sitä, että isojen hankkeiden taakse löydetään yksimielisyys yli puoluerajojen.
– Aika hyvin se on löytynyt, mutta joskus pölhöpopulismikin herää vaalien alla, millä hän viittaa Länsiradan arvosteluun.
– Olen yrittänyt sanoa Uudenmaan ja Pirkanmaan suuntaan, ettemme moittisi toistemme hankkeita. Vaikka olisimme eri mieltä, niin emme avaisi suutamme tai tarttuisi kynään, koska olemme kuitenkin se kasvukolmio, jonka pitäisi pitää yhtä.
Häkämiehen mukaan edunvalvojatkin sortuvat joskus siihen, että haukkuvat mediassa jonkun.
– Sitten se haukuttu muistaa sen 27 vuotta, eikä anna haukkujalle ropon ropoa.
”Sanoin, ettei käy”
Mieleenpainuvin päivä Häkämiehen poliittisella uralla oli se, kun Suomessa leivottiin valtiosääntöuudistusta.
– Sinä hetkenä, kun minulle luovutettiin valtiosääntökomitean mietintö, jonka mukaan tasavallan presidentti olisi riisuttu ulkopoliittisesta päätösvallasta, sanoin, ettei käy.
Häkämies teki parin lainoppineen kanssa sen jälkeen kolme muuta vaihtoehtoa, joista parhaaksi valittiin nykyisin voimassa oleva.
– Saimme sovittua siitä presidentti Martti Ahtisaaren kanssa niin, että ehdotus meni eduskunnassakin läpi. Viime vuosien tapahtumat ovat osoitus siitä, että olimme oikeassa, maakuntajohtaja tuumii.
KUKA?
Kari Häkämies
- Syntynyt 17. syyskuuta 1956 Karhulassa, asuu nykyään Maskussa.
- Sai varatuomarin arvon 1982.
- Kotkan kaupunginvaltuutettu 1981–1996.
- Kokoomuksen kansanedustaja 1987–1998.
- Oikeusministeri 1996–1998 ja sisäasiainministeri 1999–2000 Paavo Lipposen hallituksissa.
- Sisäministeriön kansliapäällikkö 2001–2003.
- Toiminut Kuopion kaupunginjohtajana ja Hämeenkyrön sekä Pyhtään kunnanjohtajana.
- Vuosina 2013–2015 Lounais-Suomen aluehallintoviraston ylijohtaja.
- Varsinais-Suomen liiton maakuntajohtaja helmikuusta 2015 alkaen.
