Ollaan nyt realisteja: Pahimuksen pari viikkoa sitten tällä palstalla esittelemä idea suoran demokratian tuomisesta Kaarinaan tuskin toteutuu. Vaaleja on ensi vuonna ja sen jälkeenkin, ja ehkä ihan hyvä niin. Suomalaiseen äänestystulokseen voinee luottaa melko aukottomasti.
Se on sitten ihan eri asia, miten Arkadianmäelle ja muihin luottamustoimiin valitut henkilöt toteuttavat vaalilupauksiaan. Julkista keskustelua seuratessani olen huomannut, että poliitikkojen sanomisia ja motiiveja kyseenalaistetaan vähän tuon tuostakin.
Monille ponnin politiikkaan lähtöön onkin nimenomaan siinä, ettei asioita tunnu tapahtuvan. Tai jos tapahtuu, niin vääränlaisia taikka liian hitaasti. Niinpä allekirjoittanut päättääkin tarjota tavan kaarinalaisille uuden vaihtoehdon. Täten virallisesti ilmoitan, että asetun ehdolle ensi kevään kuntavaaleihin.
Onhan näitä tiedusteluja ja pyyntöjä tullut syksyn mittaan. Pahimusta on kosiskeltu niin oikealta kuin vasemmaltakin. Yksi on kuitenkin varmaa: Pahimus on sitoutumaton loppuun saakka. Minähän en nahkaani halvalla myy!
Entäs ne lupaukset? Olen päättänyt, etten lupaa yhtään mitään. Lupauksethan on tehty rikottaviksi, joten miksi tehdä niitä alkuunkaan. Eli leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Sellaistahan se elämä – ja politiikka – on.
