Teksti: Heli Sirkesalo
Johannes-Seura perustettiin Paimiossa vuonna 1949. Seuran 75-vuotismerkkipäivää vietettiin viime sunnuntaina Paimion kaupungintalolla kirjan julkistamisen ja juhlanäyttelyn merkeissä.
Aulassa vilisi kauniita kansallispukuja, kahvi tuoksui ja vilkasta puheensorinaa kuului joka puolelta.
”Se oli täyttä elämää”
Neljänsadantuhannen evakon asuttaminen uusille asuinsijoille oli valtava projekti.
– Asutusvaihe kesti kaikkineen paljon kauemmin kuin yleensä luullaan. Kaikkine käänteineen kuutisen vuotta, kertoi tuoreen historiateoksen kirjoittaja Riku Kauhanen.
– Tutkimuksen olennaisin tulos on, etteivät johannekselaiset – kuten muutkaan evakot – olleet kohtalonsa käänteiden keskellä passiivisia hallinnon alamaisia, jotka nöyrästi menivät minne päättäjät käskivät. He olivat omanarvontuntoisia, aktiivisia ja osallistuvia. Kaikkeen ei suostuttu ja esimerkiksi ehdotetun asutustilan sopivuutta arvioitiin tarkasti, oltiinhan rakentamassa uuden elämän pysyviä perustuksia pitkälle tulevaisuuteen.
Professori emerita Marjatta Hietala muistutti juhlapuheessaan, että Johanneksesta joutuivat ihmisten mukana lähtemään evakkoon myös kunnan hallinto, säästöpankki, osuuskassat, nuorisoseurat, yhdistykset ja yritystoiminta.
– Paimiossa toimi Johanneksen kunnan hoitokunta, joka huolehti käytännön asioista. Viimeinen Johanneksen kunnanvaltuuston kokous pidettiin Paimiossa elokuussa 1945.
Ajatus kaikkia johannekselaisia kokoavan yhdistyksen perustamisesta virisi nuorisoseurojen keskuudessa.
– Syksyllä 1949 Heimo Heimola oli järjestämässä kokousta, jossa Johannes-Seura perustettiin.
Muutos ja jatkuvuus
Kaupungintalon parvelle pystytetty näyttely vie aikamatkalle menneille vuosikymmenille.
Lukuisat kuvat ja tekstit kertovat elämästä Johanneksessa Viipurin vierellä. Mukana on tietoa vaikkapa siitä, miten maailman kauneimmaksi tai ainakin nopeimmaksi todettu purjealus Herzogin Cecilie tuli Johannekseen hakemaan puutavaraa maailmalle vietäväksi. Esillä on myös paimiolaissyntyisen taiteilijan Hugo Backmanssonin maalaus Nobel-suvulle kuuluneesta Kirjolan kartanosta Johanneksessa.
Näyttelyn pääosa kertoo asettumisesta uusille seuduille Turun tuntumaan, pääosin Paimioon, Piikkiöön, Kaarinaan ja Lietoon. Vaikka karjalaisia juuria ei olisikaan, on näyttelyn sisällössä kiinnostavaa asiaa asutus- ja jälleenrakennusvuosien elämänmenosta kotona, koulussa ja työelämässä. Näyttely on avoinna perjantaihin 27. joulukuuta saakka.
Pitäjälehti Johannekselaisen päätoimittaja Hannu Rastas kuvasi juhlanäyttelyn sisältöä kahdella lähtökohdiltaan vastakkaisella voimalla – muutoksella ja jatkuvuudella. Näyttelyn aineisto todistaa, että nuo vastakkaiset voimat toimivat myös yhdessä.
Kotiseudun dramaattisen menettämisen jälkeen elämän jatkuvuutta on rakennettu uudella kotiseudulla. Johannes-Seura on yhdistävänä tekijänä ollut osa tuota jatkuvuutta.
