Pahimus oli viime perjantaina pyörälenkillä, kun Kaarinan lukiolla vietettiin penkkareita. Päätinpä sitten piipahtaa pihamaalla tunnelmaa katsastelemassa – ja hyvähän se oli. Musiikki raikasi, ja lapsoset haikailivat karkin perään. Aikamoisena rankkasateena sitä namia rekkojen kyydistä sitten lentelikin.
Nuorilla abiturienteilla on koko elämä edessään ja mahdollisuudet avoinna. Joku pitää välivuoden, toinen rientää saman tien jatko-opiskelemaan. On heitäkin, joiden tie vie hetimmiten töihin, ja sille polulle kenties jäädäänkin. Kaikki vaihtoehdot ovat hyviä, tärkeintä on löytää mieluisa väylä kuljettavaksi.
Kyllä Pahimus muistaa itsekin sen auvoisan päivän, kun sai valkolakin päähänsä. Sehän (toivottavasti) abeilla on pian edessä. Sitä kuvitteli olevansa niin aikuinen ja valmis. Mutta ei, elämä se vain jatkaa opettamistaan. Ei ihminen tule koskaan valmiiksi, uudet käänteet yllättävät niin hyvässä kuin pahassakin.
Viestikapula on siirtynyt seuraavalle ikäluokalle. Kuvainnollinen maaliviiva ylitetään perjantaina, kun Kaarinan lukion kakkosluokkalaiset tanssivat wanhoja. Juhlaa juhlan perään, mikäs sen parempaa.
Kaarinalaisilla nuorilla on hyvät eväät kohti tulevaa. Itsekin olen useamman kanssa jutellut, ja äärifiksuja ovat. Maailma on erikoinen paikka, mutta hyvät ihmiset pärjäävät nyt ja aina.
