Vanhuus on suhteellista, sen toteaminen kohtuullista – vanhus-nimitys on perusteettomasti yhtä kuin oman varjonsa väistäminen.
Lähtiessäni riiuumatkalle Savoon nuorin poikani sanoi: ”Muista, että olet kasikymppinen mannekiini”. Minä vastasin, että tässä suvussa vaihdetaan morsianta 60 vuoden välein.
Kauniisti puhutaan ikääntyvästä ihmisestä. Se on todella yhdistävä käsite, sillä kaikki me vanhenemme. Jos joku sanoo minun olevan vanhus, hän on ihan oikeassa. Niinpä voinkin kokemuksesta kertoa, että ikärajaa ei sen määrittelemiseksi tarvita.
Ikääntyminen on yhdistävä käsite siksikin, että se on tasapuolinen kaikille. Kun täytin 80 vuotta, minulta kysyttiin: ”Eikö ole arvokasta saavuttaa tuollainen ikä?” Vastasin, että tässäkin asiassa on kaksi puolta. Jos en täyttäisi tasakymmeniä, olisin kuollut. Eikä se mielestäni ole mikään tavoiteltava asia.
Jos ikäjaksojen tiliin voisin määritellä kaikki tekemäni virheet ja mokat, olisi vanhuuteni suorastaan enkelin lentoa. Olen heikko, mutta se on yksi ihmisen opettavimmista ominaisuuksista.
Ainoa asia, jota vielä odotan, on luvattu paluu lapseksi. Se herättää villejä mielikuvia. Toistaiseksi juon maidon vielä lasista.
Kalevi Pirttijärvi
