Pahimus luki ilahtuneena viime viikon Kaarina-lehteä, jossa kerrottiin mainiolla pieteetillä piikkiöläisistä. Heidän kerrottiin olevan eloisia, rentoja ja sopuisia, ehkä määrätietoisiakin. Ennen kaikkea he eivät kiusaa muita.
Pitkäikäisyys, kylmän sietokyky ja valtava ruokahalu laskettiin myös piikkiöläisten erityisvahvuuksiin.
Pahimus jäi pohtimaan, että minkälaisia ovat sitten kaarinalaisten vahvuudet? Jos piikkiöläinen osaa ottaa rennosti ja herkutella, mitkä ovat Pyhän Katariinan helmoissa elävien uraohjusten erityiskyvyt? Nopeudessa, uudistusvimmassa vai muuntautumisessa? Pahimuksen silmiin kaarinalainen osaa parhaimmillaan olla varsinainen kameleontti – sinänsä näkymätön puurtaja, joka selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta.
Mitä sitten, jos piikkiöläinen ja kaarinalainen laitettaisiin samalle tatamille tai shakkilaudan eri puolille mittelemään paremmuudesta? Ruoka-aikaan kotona ollut piikkiöläinen punnertaisi taatusti yksi vastaan yksi -kamppailussa luulot pois kaarinalaisesta. Toisaalta shakissa kaarinalainen hoksnokka loisi eittämättä etulyöntiasemaa.
Yhtä kaikki, se on taatusti varmaa, että eri vahvuuksilla operoivista naapureista on toisilleen iloa myös jatkossa. Ja se mitä ei tiedetä tai osata, saadaan aina kyllä pyhän järviveden äärellä kasvaneilta littoislaisilta tai läpi vuosisatojen Pyhän Katariinan helmoja suojelleilta kuusistolaisilta.
