Kaarina-talon edessä on perjantaina puolen päivän aikoihin rauhallista. Muutamia ihmisiä kulkee torin poikki, ja moni heistä vilkaisee penkillä istuvaa oranssitakkista miestä. Miehen polviin nojaa kyltti, jossa lukee ”Ilmaston puolesta perjantai”. Näky on jo monelle tuttu, sillä Mika Pyy on istunut saman asian puolesta paikalla jokaisena arkiperjantaina vuodesta 2022 asti.
– Istun täällä sen vuoksi, että saisin huomiota tälle kovalle faktalle, että meidän ilmasto, meidän ympäristö, meidän eläinlajisto ja koko ekosysteemi on tällä hetkellä erittäin suuren uhan alla. Ja koitan herättää ihmisissä sen ajatuksen, että meidän on tehtävä muutoksia oman itsemme, mutta erityisesti tulevien sukupolvien takia, Pyy selittää.
Pyyn yhden miehen mielenosoitus juontaa juurensa Fridays for Future eli koululakko ilmaston puolesta -ilmiöön. Ilmiö sai alkunsa vuonna 2015, kun kymmenet tuhannet koululaiset jäivät pois kouluista ilmastolakon merkeissä Pariisin ilmastokokouksen ensimmäisenä päivänä. Lakkoilu nousi maailmanlaajuiseen tietoisuuteen ruotsalaisen Greta Thunbergin myötä neljä vuotta myöhemmin, jolloin lakkoihin osallistui miljoonia koululaisia ympäri maailmaa ja myös Suomessa.
Aivan kuten Thunberg, Pyy korostaa moneen otteeseen haastattelun aikana, ettei hän halua jutulla julkisuutta itselleen, vaan asialle, jonka vuoksi hän on valmis istumaan perjantaista toiseen Kaarina-talon edustalla.
– Tässä ei ole kyse Mika Pyystä, vaan tässä on kyse koko tämän planeetan tulevaisuudesta, hän sanoo.
”Vauraat länsimaat kuluttavat ja muodostavat valtaosan ympäristökuormituksesta.”
Pahinta on kyynisyys
Haastattelun aikana suurin osa ihmisistä kyllä huomaa Pyyn kyltin, mutta kävelee ohi pysähtymättä. Siihen Pyy on tottunut, eikä se lannista häntä.
– Useimmiten katsotaan vähän alta kulmien, että mikähän tuossa on. Mutta toivon, että jos samat ihmiset kävelevät ohi useammin ja näkevät, että aina se ukko istuu siellä, niin ehkä se jättää jonkun näköisen muistijäljen, Pyy pohtii.
Ne, jotka pysähtyvät juttelemaan, jakavat usein Pyyn huolen tulevaisuudestamme. Moni kuitenkin kokee, ettei omilla teoilla ole merkitystä, kun samaan aikaan miljoonat muut eivät toimi samalla tavalla.
– Pahinta on hiljainen kyynisyys. Ajatellaan vaan, että mitä väliä sillä on, mitä mä teen, koska kiinalaiset. Mutta täytyy muistaa, että iso osa saasteista ja hiilijalanjäljestä, jotka muodostuvat vaikka siellä Kiinassa, ovat peräisin meidän kulutuksestamme, Pyy sanoo ja osoittaa toimittajan kädessä olevaa puhelinta.
Kulutustottumuksemme eivät ole samanlaisia ympäri maailman. Suomalaisten ylikulutuspäivää eli päivää, jolloin laskennallisesti olemme kuluttaneet loppuun kaikki sen vuoden aikana syntyvät uusiutuvat luonnonvarat, vietettiin tänä vuonna 6. huhtikuuta. Lopun vuotta elämme ikään kuin velaksi. Maailman keskiarvon mukainen ylikulutuspäivä osuu nelisen kuukautta myöhemmäksi, eli elokuun alkuun. Se kertoo, ettei kulutuksemme ei ole kestävää.
– Vauraat länsimaat kuluttavat ja muodostavat valtaosan ympäristökuormituksesta, mitä täällä maapallolla tapahtuu, Pyy kuittaa.
Pienetkin teot vaikuttavat
Pyy tiedostaa, että kuluttaa itsekin liikaa. Hän ajaa yksityisautolla, käyttää paljon teknisiä laitteita ja asuu turhan väljästi isossa talossa.
– Olen itse pyrkinyt tekemään muutoksia elämäntyylissäni, ja kannustan kaikkia tekemään niitä pieniä tekoja, joita me jokainen voimme tehdä. Jos näitä pieniä asioita tekee monta ihmistä, tuhansia ja toivon mukaan jossain vaiheessa miljoonia ympäri maailmaa, niin se alkaa väkisinkin näkymään. Jokainen voi tehdä jotain ja jokainen teko vaikuttaa, Pyy kannustaa.
Kolme suurinta ympäristökuormituksen lähdettä ovat liikkuminen, asuminen ja syöminen. Jos muutoksen haluaa tehdä, on näistä helpointa myös lähteä vähentämään.
– Jos joku kysyy, mitä suosittelisin, niin sanon, että ota vaikka yksi kasvisruokapäivä viikossa. Se on jo iso teko, Pyy neuvoo.
Tavallisten kuntalaisten lisäksi Pyy haluaa haastaa päättäjät toimimaan. Ilman isoja linjauksia muutosta on turha odotella.
– Isot päättäjät eivät ole vieläkään heränneet siihen, että tässä on oikeasti toimittava. Heidän on valitettavasti tehtävä meille kansalaisille myös epämieluisia päätöksiä, jos me meinaamme saada tämän homman pelastettua, Pyy toteaa.
Saavutetuista eduista ei useinkaan haluta luopua, mutta tulevien sukupolvien vuoksi muutos on välttämätöntä.
– Haluaisin ajatella, että jos vaikka lapsenlapseni joskus aikanaan kysyy, että mitä sinä teit silloin, niin voisin sanoa, että istuin sen hemmetin kyltin kanssa edes siellä. En tiedä auttoiko mitään, mutta sen yritin tehdä, Pyy päättää.
