Mikä tuntuukaan paremmalta kuin se, että ruotsalainen häviää? No se, että ruotsalainen tarvitsee menestykseensä suomalaista. Se jos mikä hivelee niin Pahimuksen kuin arviolta noin viiden miljoonan muunkin ainaisesta alemmuuskompleksista kärsivän suomalaisen hyvänolontunteen nystyröitä.
Ensin se nähtiin keväällä, kun länsinaapurissa alettiin etsiä sopivaa ehdokasta seuraavaksi euroviisuvoittajaksi. Kun omista ei riittänyt, pyydettiin kisaan mukaan aidolla menestyskappaleella varustettu suomalaistrio KAJ.
Ai että, teki muuten hyvää. Joutuivat nöyrtymään mokomat svenssonit – Suomessa tehdäänkin tätä nykyä parempaa musiikkia kuin ABBA:n ja kultaisen 1980-luvun perään edelleen haikailevassa kansankodissa.
Ja vaikka maanantaina Leijonat helisivät Tre Kronorin hampaissa, eivät tapahtumat jäällä harmittaneet lainkaan jääkiekkoa fanaattisesti Suomi-lasit päässä seuraavaa Pahimusta. Kukapa muukaan siellä pyöritti keltapaitojen ykkösylivoimaa kuin paltamolaisen Ritvan poika Mika (Zibanejad). Ai että, eivät ne enää osaa jääkiekkoakaan pelata ilman suomalaisia.
Tavallaan tilanne on koko toukokuun euroviisu- ja MM-huuman suhteen ideaali. Jos Suomi ei voita, niin suomalainen voittaa taatusti. Heja Sverige!
