Jos kaarinalaiset historianystävät etsivät kesällä erityisen kiinnostavaa matkailukohdetta, ei tarvitse varailla junalippuja. Kaarinalaisten kannattaa vierailla Kaarinassa, tosin Turun rajojen puolella.
Turku on Suomen vanhin kaupunki, mutta vanhin Turku sijaitsi Kaarinassa. Turun kauppapaikka ja tuomiokirkko ilmaantuivat 1200-luvulla Kaarinan eli Nummen maille, koska kirkko perusti piispanistuimen Koroisiin eli Kaarinan rajan tuntumaan Maariaan.
Tiedossa ei ole, närkästyttiinkö vai riemastuttiinko Kaarinassa ja Maariassa näistä ylempien päätöksistä. Monet tärkeät asiakirjat tuhoutuivat Kuusiston piispanlinnan palossa 1300-luvun alussa.
Joka tapauksessa lounaisen Suomen jokivarret olivat ensimmäisiä viljeltyjä alueita ja Itämeren kauppaliikenne sujahti Kaarinan läpi silloista moottoritietä eli Aurajokea pitkin Hämeeseen. Ei ole sattumaa, että Suomen ensimmäinen tunnettu kirkko oli 1000-luvulla noussut Aurajoen varrelle Ravattulaan ja että myöhemmin saman joen varrelle pystytettiin toinenkin puinen kaarinalaiskirkko.
Kirkko katosi ennen pitkää Ravattulan maisemasta, mutta Kaarinan toinen puukirkko korvattiin 1400-luvulla kivikirkolla. Se on yhä jäljellä ja tunnetaan nykyään nimellä Pyhän Katariinan kirkko.
Se ja sen ympäristö on valtakunnallisesti merkittävä historiallinen kohde, jota voi käydä ihastelemassa. Sen luona sijaitsee esimerkiksi ainoa ehjänä säilynyt keskiaikainen kirkonkylä Turun seudulla.
Sudet pois pihapiiristä
Iina Paasikivi katselee ympärilleen Pyhän Katariinan kirkon pysäköintialueella. Aikoinaan juuri tässä ratisi isäntien hevosrattaita ja kaikui kyläläisten puheensorinaa. Kirkon ja pappilan välinen parkkialue on ikivanha kirkkotori.
– Ja Nummen keskiaikaiset kantatilat, pappila, Simola, Kuikkula ja Kylä, ovat torin ympärillä yhä alkuperäisillä paikoillaan, Paasikivi sanoo ja osoittelee taloja.
Turun kaavoitusarkkitehdin virasta eläköitynyt Paasikivi asuu lähistöllä, on ollut mukana Katariinan historiikkiprojektissa ja vetää alueen historiakerhoa.
Pappilan ja kylätalojen puurakennukset ovat 1700–1800-luvulta, mutta pohjimmiltaan miljöö on pysynyt samana keskiajasta saakka.
– Ja 1950-luvulla suunniteltiin, että Turun kehätie vedettäisiin tämän kaiken läpi, Paasikivi puistaa päätä.
Osa kylätaloista on yksityisomistuksessa, mutta matkailija saa mennä pappilan ja seurakuntakotina toimivan Simolan pihoille.
Keskiaikaisen menneisyyden aistii varsinkin Simolan pihalta. Vanhat luhtiaitat ja kivinavetta ympäröivät pihaa aukottomana rinkinä. Tänne eivät ole sudet päässeet.
Tunnelma muistuttaa Luostarivuoren käsityöläismuseota, mutta Paasikivi toteaa sen olevan miljöönä paljon nuorempi.
– Lisäksi Luostarivuori on vanhaa kaupunkitaajamaa, kun täällä voi käydä katsomassa, miten elettiin maaseudulla.
Kaarina oli tosiaan harvaan asuttua. Vieressä Turun kaupunki kasvoi kasvamistaan, mutta tässä sijaitsi vain Kaarinan maaseutupitäjän kuntakeskus.
Turun mahdin kasvaminen vaikutti toki Nummeen. Kaarinan seurakunta toimi palkkapitäjänä Turun tuomiorovastille ja sittemmin Turun akatemian teologian professorille. Siksi tämän kirkon hautausmaalta löytyy lukuisia merkkihenkilöitä.
Kaarina sai toisenkin Katariinan
Iina Paasikivi astelee portista kirkon hautausmaalle.
Hautakivistä paistaa tuttuja nimiä. Kirkon pohjoispuolelta voi bongata esimerkiksi Vavan eli Rauhalinnan kartanon valtiattaren.
1800-luvulla elänyt Adelaide Gustava Aspasie Armfelt oli baltialaisen prinsessan ja kaikkein kuuluisimman Armfelt-kreivin avioton tytär. Vava sai alkunsa, kun kreivi Gustaf Mauritz Armfelt toimi maanpaossa Kuurinmaan prinsessa Wilhelmine von Saganin kotiopettajana.
Kirkon länsipuolelle on haudattu Kaarinan sankarivainajat. Eteläpuolelta löytyy puolestaan punasävyinen, uusklassillinen sarkofagi, jossa lepää Turun akatemian oikeustieteen professori Mathias Calonius. Sarkofagi pystytettiin kansalaiskeräyksellä, ja Museovirasto luonnehtii sitä yhdeksi Suomen merkittävimmästä hautamuistomerkeistä.
Pujahdetaan sisälle kirkkoon. Kolmilaivaisesta harmaakivikirkosta löytyy upeita holvikaaria ja pylväitä sekä koristeellisia kattomaalauksia.
Auringonvalo siivilöityy mahtipontisesti sisään alttarin suuresta kaari-ikkunasta, mutta ennen sen kohdalla oli alttaritaulu. Vuosituhannen taitteessa taulu siirtyi sivuseinälle ja ikkunaan ilmestyi turkulaisen Hannu Konolan lasitaideteos.
Paasikivi kertoo, että keskiajalla tavallinen kansa tuskin näki alttaria. Alttarikuori oli luultavasti suljettu kuoriaidalla, ja sinne pääsivät vain papit. 1600-luvun uskonpuhdistuksen myötä aita kuitenkin hävisi ja kirkko sai komean saarnastuolin, jotta kansa saisi kuulla Jumalan sanaa.
Alttarin vieressä seinällä seisoo pienehkö, tummanpuhuva naispatsas. Se on toinen kirkon kahdesta Katariinasta ja esittää marttyyrina kuollutta Katariina Aleksandrialaista.
– Veistos on vanhempi kuin tämä kirkkorakennus ja kärsinyt tulipalosta. Ehkä se on edellisestä puukirkosta. Lisäksi Kustaa Vaasa vei siltä metallikruunun 1500-luvulla, kun kirkon omaisuutta luovutettiin valtiolle.
Nummea alettiin kirkon suojeluspyhimyksen myötä kutsua Kaarinaksi.
Toinen marttyyrineito, tuhat vuotta aleksandrialaiskaimaansa myöhemmin elänyt Katariina Sienalainen löytyy alttarin toiselta puolelta seinämaalauksesta.
Turun työläiset muuttivat Kaarinaan
Paikan historiallisia aarteita katsellessa tuntuu käsittämättömältä, miksi Kaarina luovutti tämän kaiken arkkiviholliselleen eli Turulle vuonna 1939.
Kaarinasta siirtyi Turulle 23 neliökilometriä maata. Joukossa meni Varissuo, Pääskyvuori, Lauste, Skanssi, Ispoinen, Uittamo, Vähäheikkilä, Korppolaismäki – ja pitäjälle nimensä antanut kirkko sekä kirkonkylä. Kuin Turku olisi lahjoittanut pois torinsa, tuomiokirkkonsa ja linnansa eli identiteettinsä merkit.
Paasikivi on turkulainen eikä ihan lämpene pöyristelylle. Hänestä on päinvastoin outoa, miksi koko Kaarinaa ei ole vielä liitetty Turkuun. Käytännössähän Kaarina on Turun lähiö.
Useimmat kaarinalaiset eivät itse miellä kotikaupunkiaan turkulaiseksi, mutta Kaarinan kirkon ympäristö oli kiistatta sellainen 1900-luvun alussa. Sinne oli lyhyessä ajassa ilmestynyt Turun ensimmäinen työläisten esikaupunkitaajama, Nummenpakka.
Turun kaupungissa kaava ja monenlaiset paloturvallisuus- ja järjestysvaltasäännöt ohjasivat rakentamista. Kaarinan tapaisissa maalaispitäjässä talot saivat nousta maanomistajan luvalla mihin nousivat. 1800-luvulla Turku oli teollistunut nopeasti ja tehtaat tarvitsivat työläisiä, joten heidän asumuksiaan oli ilmestynyt nopeaan tahtiin halvoille ja helpoille paikoille Kaarinaan.
Turun henkistä omistusoikeutta Kaarinan kirkonkylästä kuvaa se, että 1930-luvulla Turku rakensi sinne Kaarinan ensimmäisen koulun.
Kaarinan kirkonkylää pidettiin silloisella mittapuulla slummina. Esikaupunkien liittämistä Turkuun alettiin suunnitella 1920-luvulla, ja neuvottelut pääsivät sisäasiainministeriön johdolla päätökseen. Kaarinalaisisännät luovuttivat ilomielin Nummen työläiset Turun riesaksi.
Pyhän Katariinan kirkko on tiekirkko. Opas on paikalla 9.6.–10.8. arkisin kello 12–17. Lisäksi kirkosta löytyy QR-opasteita.
