Kesäkuun puolelle päästyämme festarikesä on jo alkanut. Festareiden lisäksi musiikista pääsee nauttimaan yksittäisissä konserteissa, toreilla ja kuppiloissa. Nykyajan kansantauti tuntuu kuitenkin olevan puhelimilla kuvaaminen koko esityksen ajan. Pitäisikö konserteissa laskea puhelin ja vain nauttia hetkestä?
Ghost-yhtye kielsi pari viikkoa sitten Tampereella esiintyessään puhelimet, jolloin ne laitettiin esityksen ajaksi pusseihin, joita ei saanut auki yleisössä ollessaan. Mielestäni tällainen järjestely kuulostaa upealta. Vaikka kuvattuihin muistoihin on mukava palata, ne saattavat kuitenkin unohtua kuvamassaan.
Muumipeikko ja pyrstötähti -tarinassa Nuuskamuikkunen muistuttaa Nipsun pudottua granaattiluolaan, ettei granaatteja tarvitse kantaa mukana, sillä muistot säilyvät kyllä päässä. Eikö sama periaate koske myös puhelinkuvia? Konsertit pysyvät kyllä mielessä, etenkin silloin kun keskittyy, eikä jaa huomiotaan puhelimen kanssa.
Kävin tutustumassa minulle vieraaseen luonnonsuojelualueeseen eräänä iltana. Metsä ympärilläni oli niin kaunis, että lähes herkistyin. Sitten kaivoin puhelimen taskusta ja aloin napsia kuvia. Halusin kuvien avulla vangita sen tunnekokemuksen, jossa olin, ja lähetin kuvat perheelleni, jotta hekin näkisivät saman.
Konserteissa kuvaaminen kulminoituu mielestäni siihen, että saa tallennettua tunteen ja jaettua muille, että on ollut osana jotain kokemusta. Kuvataanhan myös esimerkiksi perheen kalastusretket ja kavereiden synttärit samoista syistä.
Nykyaikana tuntuu, että jos jotain ei ole kuvattuna puhelimella, sitä ei tapahtunut. Tai ehkä siitä tulee suullisesti jaettua kansantarinaa. Vaikka olen kuvaamisen ykkösfani, sillä katselen vanhoja kuviani viikoittain, yritän vähentää kuvaamista konserteissa, sillä loppujen lopuksi hauskempaa on vain nauttia musiikista ilman puhelinta.
Eeria Niskakoski
