Keskikesän juhla on jo ovella. Ystäväporukat kokoontuvat mökeille hyvän ruuan ja juoman äärelle. Osa viihtyy juhannuksena kaupungissa. Kaarinassakin on erinäistä ohjelmaa tulevana viikonloppuna, toki saaristo rantoineen on lähellä.
Sääennusteet lupaavat tätä kirjoittaessani melko hyvää. Ilmatieteen laitos uumoilee Kaarinaan puolipilvistä ja suhteellisen lämmintä juhannuskeliä: huomattava parannus viimeviikkoiseen, jolloin kartoilla näkyi vielä vesipisaroita.
Moni kastautunee kirpakkaan järvi- tai meriveteen juhlinnan lomassa. Jos talviturkki on vielä heittämättä, nyt sille on otollinen hetki.
Suviöisissä uintireissuissa piilee omat riskinsä. Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton (SUH) mukaan Suomessa on hukkunut juhannuksena keskimäärin kuusi ihmistä vuosittain. Tilasto on vuosilta 2015–2024.
Viime vuosien synkin lukema on vuodelta 2021: tuolloin 14 suomalaista hukkui juhannusviikonlopun aikana. Toisaalta vuonna 2023 veteen menehtyneitä oli vain yksi.
SUH:n pitkän ajan tilasto yltää vuoteen 1973 saakka. Juhannuksena hukkuneita on ollut joka vuosi vähintään yksi, useimmiten useampia. Vuonna 1978 heitä oli peräti 24.
Ihmisellä on tapana ajatella, että tragedia kiertää kaukaa. Ikäviä asioita sattuu muille, mutta ei meille. Saippuasarjojen ja elokuvien katalat juonenkäänteet realisoituvat toisinaan, vaikkemme niin toivo.
Voimme vaikuttaa ennakoimalla. Varovaisuus ja suunnitelmallisuus ovat hyveitä. Toisinaan asioita kuitenkin vain tapahtuu. Rattijuoppo törttöilee liikenteessä tai rakennustikkaat pettävät. Kohtaloon kaikki eivät usko, mutta sattuma on varmaa.
Millaisilla ohjeilla siis juhannuksen viettoon? Pidetään huolta toisistamme. Katsotaan, että kaverin pää nousee pinnalle. Puhalletaan kynttilät ja öljylamput sammuksiin illan päätteeksi.
Pyöräilykypärän käyttö ei ole noloa, joten ei ole pelastusliivienkään. Onhan meillä autoissakin turvavyöt.
