KAARINA
Työmarkkinatiedon asiantuntijan Henry Saarisen jututtaminen Kaarina-talolla on oikea toimittajan unelma. Työvoimatoimiston työntekijöitä väitöskirjaansa haastatellut Saarinen ei säästele sanojaan, vaan kertoo rehdisti näkemyksensä työllisyyteen ja Kaarinan elinvoimaisuuteen liittyen. Annetaan ensin tila työllisyyspalveluiden ongelmille, joita kaarinalainen Saarinen väitöskirjassaan käsittelee.
– Tutkimukseni on poikkileikkaus ongelmiin. Eihän se kauhean mieltä ylentävää ole ollut työntekijöitä haastatella. Sieltä paljastuu rakenteellisia ongelmia, työllisyysalueen ongelmia, sekä lainsäädännön ja etuusjärjestelmän kritiikkiä, Saarinen summaa ensimmäisen haastattelukierroksen annin.
Itsekin aikanaan työvoimatoimistossa työskentellyt Saarinen pitäisi vaikeana tutkia aihetta ilman tätä taustaa. Työympäristön tunteminen synnyttää tiedon lisäksi luottamusta.
– Olen pyrkinyt vertailemaan aineistoa muuhun kansainväliseen aineistoon. Siinä huomaa, että ylin johto on eri käytännöissä työn kanssa. Se ei kohtaa sen kanssa, mitä työnhakijan arki on, Saarinen toteaa.
Työpaikkasome LinkedIniinkään ei enää varota tuomasta esiin työttömän haasteita myös valkokaulustasolla. Suurin osa työttömistä haluaisi tehdä töitä, mutta nollatalouskasvu, työelämän murros ja koronakurimus ovat heijastuneet kokonaistyöllisyyteen.
Juuri julkaistu valtakunnallinen työttömyysaste kesäkuulta on 10,2 prosenttia, kun se Kaarinassa on 8,2 prosenttia. Turussa paukutaan jo yli 15 prosentin.
– Sitähän voi niin monesta tilastosta katsoa. Sen pitäisi aina olla tarkka ja sama. Eihän omenaa ja päärynääkään voi verrata keskenkään, Saarinen viittaa työllisyyden ja työttömyyden lukemiin.
Mielekäs työ on monen tekijän summa
Itse Saarinen ei ole ollut työttömänä, vaan vailla töitä ollessaan opiskelijastatuksella. Suomen historiaa ja poliittista historiaa opiskellut filosofian ja valtiotieteen maisteri on työskennellyt niin vartijana kuin hautausmaallakin. Saarinen pitää kaikkea työtä yhtä arvokkaana. Silti hän joutuu hetken puntaroimaan, olisiko hän valmis tekemään tehdastyötä kolmivuorossa.
– Onhan sitä tullut kaikenlaista työtä tehtyä vuosien varrella, hän hymyilee diplomaattisesti.
Kehno palkkaus on monella alalla suurin ongelma, jos työn ylipäätään saa. Palkkakysymyksessä relevanttia on Saarisen mukaan se, saadaanko sitä riittävästi ilman tulonsiirtoja.
– Joko asuminen on liian kallista tai palkka liian pieni, hän toteaa asuinkustannusten noususta.
Pääsemme työn mielekkyyteen ja kohtaanto-ongelmaan. Ihmiset haluaisivat tehdä muuta työtä kuin mitä on tarjolla.
– Koitapa laittaa työttömiä putkimiehiä päiväkotiin töihin, Saarinen kertoo esimerkin.
Koulutus tai kokemus juuri tiettyyn työpaikkaan ei ole oikea, eikä kaikilla ole varaa opiskella vailla aikuiskoulutustukea. Saarisen mielestä olisi kuitenkin tärkeää, että työ olisi mielekästä.
– Kyllä se olisi toivottavaa, että jokaisella olisi osaamista ja koulutusta vastaava työ. Se on niin tuottavuuden kuin työhyvinvoinninkin kannalta tärkeää. Ei, että ollaan vain töissä, vaan miten siellä voidaan. Kyllä itsekin huomasi, että kun oli töissä, missä ei halunnut olla, niin harmitti mennä töihin. Paras työ on tämä nykyinen, Saarinen hymyilee.
Ami-säätiössä hän voi hyödyntää sekä koulutustaan että työkokemustaan. Historian osaamisesta on ollut paljon hyötyä tutkimuksessa.
– Olen paljon joutunut perkaamaan historiaa, miksi Suomessa ylipäätään on tällainen kuin työllisyyspalvelut. Mikä on lopulta työllisyyspalveluiden tarkoitus työnhakijan työllistymisen edistämisessä nykyajan työnhaussa? Heille (haastatelluille) se ei ole selvää.
Saarinen kertoo, kuinka työllisyyspalvelut ovat kautta historian keskittyneet valvontaan ja sanktioon. Työnhakijan näkökökulmasta kuvio on nyt erityisen rankka.
– Maiden politiikka ohjaa viime kädessä työllisyyspalveluita. Sanktio- ja valvontapuoli on korostunut Marinin hallituskauden jälkeen. Haastatellut kokevat, että poliitikot kunnissa ja työllisyysalueen johto pelkäävät Kelan sakkoja. Mihin ne toimet perustuvat? Onko pelote niin kova, että se vie väärään suuntaan? Saarinen heittelee kysymyksiä ilmaan.
Kaarinassa palaa noin 200 000 euroa kuussa Kelalle, mutta sentään työllisten verotettavia tuloja saadaan kirstuun takaisinkin.
Ryhdistäydytään, panostetaan nuoriin ja lisätään osaamista
Kaarinan asiat ovat mallillaan, kun verrataan koko valtakuntaan. Työllisyysaste on aina ollut Kaarinassa korkea, ja kaupunki on Saarisen mukaan moneen muuhun verrattuna elinvoimainen. Silti elinvoimalautakunta ja työllisyysalueen johto saisivat Saarisen mielestä ryhdistäytyä.
– Kaikki puhuvat kehittämisestä, mutta mitä se tarkoittaa? Mitä ovat konkreettiset toimenpiteet? Minähän olen itse Kaarinan elinvoimalautakunnan varajäsen, eli tämä on myös itsereflektiota, Saarinen hymyilee.
Saarisen mukaan työllisyyspalveluiden lähiesihenkilöt saavat poikkeuksetta kehuja, mutta työllisyyspalveluiden johtaminen on Turun seudulla huonoa. Hän ei pelkää sanoa tätä ääneen.
– Olen töissäkin Ami-säätiössä puhunut, että tämän ovat haastateltavat itse sanoneet. Siinä on mielenkiintoinen ristiriita. Varmaan johto on liian kaukana.
Saarinen peräänkuuluttaa erityisesti nuorten työllisyyspalveluihin panostamista. Tilastokeskuksen mukaan vaisu kesätyötarjonta on kasvattanut erityisesti 15–24 vuotiaiden työttömyysastetta. Kesäkuussa heitä oli 27 000 enemmän kuin viime vuonna.
– Mitä pidempään on työttömänä, sitä pidempään se venyy. Vanhemmat työttömät ovat usein olleet jo nuoruudessa pitkiä pätkiä työttömänä.
Nykyajassa on suhteessa 1990-luvun lamaan Saarisen mukaan se ero, että lamassa pudotus ja nousu olivat nopeita.
– Nyt on ollut pitkään taantuma, mutta työttömyys ei ole ikinä laskenut vuoden 1990 tasolle.
Myös korkeakoulutettuja on valtavasti työttömänä, mitä pidetään huolestuttavana taantuman merkkinä. Mitä pitkään työttömänä turhautuneen kannattaisi Saarisen mielestä tehdä?
– Jos itse olisin siinä tilanteessa, lähtisin siltä kantilta, että millä osaamisella on kysyntää työmarkkinoilla. Usein kyse on osaamisesta, eikä siitä, mikä tutkinto on. Onko harrastuksessa tai järjestötoiminnassa jotain, minkä voisi kääntää osaamiseksi?
Tilanne on kuitenkin yleisesti juuri nyt niin haastava, ettei vinkeistä välttämättä ole hyötyä.
– Haastateltavan sanoin: milläs välität sellaista työtä mitä ei olekaan? Jostain ne työpaikat pitäisi polkaista, ja lain mukaan niitä pitää tarjota työnvälityksessä.
Elinvoimaa Kaarinan keskustaan ja julkiseen keskusteluun
Työmarkkinatietoa ja elinvoimaa voidaan tutkia ylhäälta alas, tai alhaalta ylös, kuten Saarinen tekee väitöskirjassaan. Laaja skaala vaikuttaa väistämättä mikrotasoon, kuten siihen, onko liiketilassa elämää. Asiantuntijalta on pakko kysyä, mikä Kaarinassa on elinvoimaisin paikka.
– Jaa-a, ei ainakaan tämä keskusta, Saarinen nauraa ja vakavoituu.
– Sanoisin, että ehkä Krossi. Siihen on tullut paljon näkyvää yritystoimintaa. Yrittäjyyttä pitäisi saada Kaarinaan lisää.
Näissä talouslukemissa yrityksen perustaminen voi olla haasteellista, kun tiedossa on, että asiakkaat ovat kuluttamisestaan tarkkoja. Silloin ei myöskään synny kasvua, jota Suomessa on odotettu jo 16 vuoden ajan.
– Yt-sektorin taustalla on, että valtiontalous on mennyt kuralle. Talous ei ole kasvanut muihin Pohjoismaihin verrattuna. Tukitoimia on karsittu ja hyvinvointialueet ovat pitkään käyneet yt-neuvotteluja, Saarinen luettelee.
Siksi on tärkeä tutkia, mitä ongelmia käytännön, lainsäädännön ja byrokratian välisissä suhteissa on.
Jos väitöskirja on ehkä vähän masentavakin poikkileikkaus ongelmiin, kai siitä positiivista hyötyäkin on?
– Siihen tähtään, että voisin osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Työllisyyspolitiikka muuttuu vasta sitten, kun palvelu kohtaa työnhakijat.
