PIIKKIÖ
Iloiset askeleet loikkivat kohti idyllisen Sipilänmäen ensi-iltaa viime viikon lauantaina (9.8.). Suurin osa Tammipartion lastenteatterin yleisöstä oli kuitenkin aikuisia. Noitavuoren jymy-yllätyspaukkua oli tullut katsomaan myös silloisia lapsinäyttelijöitä vuodelta 1995, jolloin Noita Nokinenä ensimmäisen kerran valloitti Sipilänmäen -– tai tarkemmin sanottuna Kipervuoren. Nyt jatkettiin onnistunutta matkaa tähän päivään.
Heti alkuun on kehuttava lavasteita, jotka antoivat lumihuippuineen ja noidanpatoineen odotuttaa myös esitykseltä korkeaa tasoa. Jo 30 vuoden ajan on puitteita ja julisteita taiteillut Heli ”Evette” Sirkesalo, joka kukitettiin työstään esityksen lopussa.
Mennään kuitenkin ensin alkuun, joka vakuutti heti ensisävelillä. Iloisen energinen esitys koreografioineen sai yleisön lyömään tahtia Roope Kivimaan tarttuvien musiikkitaustojen rytmissä. Lapsinäyttelijöistä huokui sellainen into ja energia, joka muodosti yleisön ja näyttelijöiden suhteesta vuoropuhelun. Tällaista yleisön mukanaoloa kun olisi aikuisten teatterissakin.
Egoismin ja empatian vuoropuhelua
Hyvät sadut sisältävät aina opetuksen. Kasvatuksellinen aspekti oli sopivalla tavalla läsnä myös Noitavuoren tarinassa, jossa käsiteltiin viihdyttävien elementtien lisäksi minäkeskeisyyttä, käytöstapoja ja toisten huomioon ottamista. Noita Nokinenän valloittava, mutta hennon raskas persoona (Silja Rajamäki) oli mainio hahmo yhdessä Kippurahännän kanssa (Elias Nyman). Viimeistään kissa pistää emäntänsä egoismin ojennukseen yhdellä ainoalla vuorosanalla, jolleivät sisarukset Hanna Harvahammas (Siiri Lehti) ja Vilma Vähäleuka (Salli Heikkinen) siihen pysty.
Heillä riittääkin pohtimista, kuinka Nokinenän 300-vuotisjuhlat toteutetaan ilman, että aie paljastuu. Voisiko Nokinenän miehenkipeys olla tähän ratkaisu? Ainakin yleisölle se loi viihdettä yhä uudelleen myös erinäisten jymy-yllätyspaukkujen muodossa. Tässä esityksessä ei nähdä valkeaa ratsua, vaan jotain aivan muuta. Noitaliiton puheenjohtaja Edward von Boxis (Niilo Oiva) herätti menopelillään varmasti kollektiivisen kruisailuhalun yleisössä. Itse mies on ikävä kyllä jo varattu, jos yksisuuntaisesti ihastuneelta Nokinenältä kysytään.
Lastenteatteri ammentaa myös aikuisille
Lastenteatteri viihdyttää parhaimmillaan myös aikuisia, ehkä jopa nimenomaan heitä. Esitykseen oli saatu hauskoja sivalluksia nykyajasta, kuten mindfulness-hengitysharjoitukset ja palvelukulttuurin digitaalinen rappio. Moni yleisöstä on varmasti jonottanut linjalla valiten numero yhden ennen kännykän heittämistä hiiteen. Kipervuorella eletäänkin enemmän analogisessa ajassa kuin tekoälyhumpuukin, vaikka Tiktok esityksessä mainitaankin.
Aikuinen yleisö saa myös musiikkia aikuiseen makuun. Oli hauskaa seurattavaa, kuinka ikivihreät taipuvat lapsinäyttelijöiden tasaisen rytmikkääseen lauluun ja koreografiaan. Ei ole helppo pysyä tahdissa luudankin kanssa, joten esitystä on selvästi hartaudella harjoitettu.
Käsikirjoitus, roolitus ja rytmitys olivat kaikin puolin onnistuneet, ja näyttelijöiden iloinen energia tarttui yleisöön. Kun tähän vielä yhdistää erinomaisen väliaikakorvapuustin, oli teatterielämys taattu.
Noitavuoren Jymy-yllätyspaukku 24.8. asti Tammipartion lastenteatterissa Piikkiön Sipilänmäellä. Käsikirjoitus Mari Rajamäki, ohjaus Anna Hellstén, musiikkitaustat Roope Kivimaa. Liput 15 euroa, alle 3-vuotiaat ilmaiseksi. Näytös kestää 1,5 tuntia väliajan kanssa.
