Ensimmäinen päiväni lukiossa on koittanut, mikä merkkaa samalla ensimmäistä kertaa, kun kuljen bussilla kouluun. Aiemmin opinahjoon pääsy on näet tapahtunut lähinnä polkupyörällä. Jännitystä ei juurikaan ole ilmassa, sillä samaan bussiin nousee myös monia vanhoja luokkalaisia. Ensimmäisen päivän matkat sujuvat hyvin – pääsen koululle ja sieltä pois.
Seuraavina päivinä alkaa kuitenkin ilmetä ongelmia. Piikkiöstä bussiin nousevien opiskelijoiden määrä on tainnut kesän aikana lisääntyä, sillä linja-auto jää auttamattomasti liian pieneksi jo useita pysäkkejä ennen Kaarinan keskustaa. Monet opiskelijat ja työmatkailijat jäävät turhautuneena seisomaan pysäkille, kun sillipurkin tavoin pakattu bussi pyyhältää ohitse. Onneksi Föli tiedostaa tilanteen nopeasti, ja linjalle saadaan yksi bussi lisää vain muutamaa päivää myöhemmin.
Edellä mainituista päivistä on kulunut hieman yli kaksi vuotta. Lukio-opinnot Turussa ovat edenneet ja valmistuminen häämöttää horisontissa ensi keväänä. Koulussa istumisen ohella olen kuitenkin kuluttanut myös bussien penkkejä. Kokemuksesta voinkin sanoa, että Fölin aikataulut palvelevat Piikkiöstä ja 110-tien varrelta kyytiin hyppääviä lukiolaisia hyvin – ainakin niin kauan kuin kuljet aamulla kouluun ja iltapäivällä sieltä pois.
Aikataulut on selkeästi muotoiltu niin, että kouluun pääsee puoli yhdeksäksi ja kotiin lähteminen tapahtuu hieman ennen kolmea. Jos kuitenkin haluat näiden kellonaikojen välille piipahtaa Piikkiössä, olisi polkupyörä kenties nopeampi väline. Aikataulut ovat keskipäivällä harvat, mutta täytyyhän se toki ymmärtää, ettei linjojen ajaminen muutamaa hajanaista kulkijaa varten ole kovin kannattavaa. Runkolinjauudistuskaan ei aikatauluja oikeastaan muuttanut. Lisävalikoimaa tuovat myös 110-tietä kulkevat linjat 720–722, joissa toimii sama matkakortti Föli-alueella kulkiessa.
Kaiken kaikkiaan antaisin varsinkin Turun lukioissa käyviä palveleville linjoille kouluarvosanaksi yhdeksän – täyteen kymppiin vaadittaisiin jo hierovat penkit ja aamupalatarjoilu.
Roope Tuomola
