Teksti: Eeva Lehtinen
Kaarina-talon tammikuun Kaikki mitä meille annetaan -näyttelyssä nähtävät teokset kertovat taiteilija Milla Karppisen suvun tarinoita. Maalaukset ovat hänen uusimmasta teossarjastaan, ja niistä suurin osa on maalattu vuoden 2023 aikana.
– Maalasin taulujen pohjia kesällä pihalla ja siirsin työt syksyn tullen sisälle. Teen teoksia vaiheittain ja nopeasti. Ohuet kerrokset vaativat nopeaa työskentelyä, Karppinen kertoo.
Teosten aihepiiri liikkuu Karppisen omien ja kollektiivisten muistikuvien varassa aina lapsuuteen saakka.
– Käsittelen mennyttä aikaa, elämän kerroksia. Isäni sairastui ja kuoli nopeasti muutama vuosi sitten. Maalaaminen on auttanut minua pureksimaan asiaa. Teokset eivät iloisten väriensä puolesta välttämättä näytä surua, vaikka surua niiden takana onkin.
– Ymmärsin, että minun on imettävä itseeni läheisteni tarinoita ennen kuin on myöhäistä. Olen kuunnellut paljon äitini tarinoita hänen omasta lapsuudestaan. Teoksissa on omia ja läheisteni takaumia ja muistoja – pilkahduksia eletystä elämästä, Milla Karppinen sanoo.
Keinotekoisuutta vastaan
Karppinen yhdistelee maalauksissaan valokuvia erilaisiin maalaustekniikoihin. Valokuvat siirretään teoksiin pigmentinsiirtotekniikalla, joka mahdollistaa kuvien läpinäkyvyyden ja erilaiset läpikuultavat rakenteet teoksissa. Valokuvat ovat sukulaisten albumeista 1950-, 60- ja 70-luvuilta.
– Kaikissa valokuvissa on omia sukulaisiani, perheenjäseniäni ja heidän ystäviään. Haluan teoksillani kunnioittaa näitä ihmisiä ja heidän elämäänsä.
Karppinen pyrkii ottamaan kantaa nykyajan kuvien jatkuvaan muokkaamiseen.
– Tuon ajan valokuvat ovat realistisia hetkiä elämästä. Nykyään ei enää tiedä, paljonko valokuvia on muokattu. Sosiaalinen media vääristää ihmiskuvaa, ja maailmasta saa hyvin keinotekoisen käsityksen muokattujen kuvien keskellä, Karppinen toteaa.
Sattuman kautta
Kajaanissa lapsuutensa viettänyt Karppinen on aina pitänyt piirtämisestä ja maalaamisesta, mutta ammatikseen hän ei uskonut taidetta tekevänsä.
– Kotona kannustettiin ja annettiin mahdollisuus, eikä sotkua pelätty. Päädyin opiskelemaan Kankaanpään taidekouluun, mutta olin ajatellut, että valitsen vakaamman ammatin. Nyt saan tehdä sitä mistä nautin. Maalaan päivisin, ja iltaisin opetan taidetta Turun seudun kuvataidekoulussa, Karppinen kertoo.
Vuosien aikana hänellä on ollut kymmeniä näyttelyitä ympäri Suomea.
– Teokset syntyvät suunnittelematta, sattuman kautta. Ennen minun oli vaikea hyväksyä sattumaa, ja tuolloin työtkin olivat jäykempiä. Nyt maalaaminen on hauskanpitoa, iloa ja leikkimistä. Kaiken myllerryksen keskellä maalaaminen rauhoittaa.
Milla Karppisen Kaikki mitä meille annetaan -näyttely Kaarina-talon toisessa kerroksessa 3.–30. tammikuuta.
Milla Karppinen
- Syntynyt: Kajaanissa vuonna 1971
- Asuu: Kaarinassa
- Ammatti: kuvataitelija, Turun seudun kuvataidekoulu Konstan apulaisrehtori ja taideopettaja
- Perhe: kaksi aikuista lasta ja miesystävä
Väreillä on väliä
Kaarina-talon ensimmäisessä kerroksessa on tammikuun ajan nähtävillä Ulla Suonion ja Hanna Rissasen yhteisnäyttely Väriä elämänpoluilta. Parivaljakon molemmat puolet työskentelevät kuvataiteen lehtoreina, Suonio Piikkiössä ja Rissanen Turussa.
Näyttelyssä nähdään ihmishahmoja, joilla on maalauksissakin ajatukset ja tunteet. Esillä on myös abstrakteja töitä, joissa väreillä on suuri merkitys.
Ulla Suonio aloitti nuorena kolmiulotteisten teosten parissa, kunnes huomasi käyttävänsä esineitä maalauspohjina ja siirtyneensä veistoksista ja installaatioista kohti maalaamista. Maalaaminenkin jäi pitkäksi aikaa, kun elämää täyttivät opiskelut, työt ja lapset.
Pari vuotta sitten Suonio innostui maalaamaan uudestaan. Luovuus lähti liikkeelle, omat estot hävisivät ja maalaamisesta ja väreillä ilmaisemisesta tuli intohimo.
Hanna Rissanen on tehnyt taidetta eri muodoissa nuoresta saakka, ja luomisen palo on elänyt hänessä aina. Rissasen tarina mukailee jokseenkin Suonion vastaavaa: Maalaaminen oli monta vuotta sivussa, kunnes vuonna 2016 taiteesta tuli taas tärkeää avioeron ja elämänmuutoksen vuoksi. Taiteen tekemiseen syttyi intohimo ja maalaamisesta tuli aktiivista ja tavoitteellista.
Viimeiset vuodet Rissanen on maalannut lähinnä suurikokoisia, abstrakteja maalauksia, joissa väreillä on väliä.
– Maalaan yleensä aamuisin, kun huoneeseen tulee aamun valo, aivoni ovat virkeät ja koti hiljainen, Rissanen kertoo tiedotteessa.
Nuoren taiteilijan esikoisnäyttely
Piikkiön kirjastossa on esillä nuoren Veera Martindalen (s. 2010) kasvokuvia. Faces-näyttelyn teokset on koottu monen vuoden ajalta, ja niissä näkyy myös lapsen kasvutarina, kun taiteilijan ikä ja taidot ovat karttuneet.
Kasvot ovat olleet osa Martindalen tekemää taidetta jo pitkään. Erityisesti piirtämisestä pitävä Martindale kertoo nauttivansa kasvojen tutkimisesta taiteen avulla. Piirtämisen ohella hän esimerkiksi maalaa ja tekee savitöitä.
Martindale harrastaa myös tanssia ja sirkusta. Lisäksi hän käy kuvataidekoulussa.
– Kaikenlainen käsillä tekeminen rentouttaa. Tykkään leipoa, askarrella ja nikkaroida, Martindale listaa.
Hanna Rissasen ja Ulla Suonion Väriä elämänpoluilta -näyttely Kaarina-talon ensimmäisessä kerroksessa 3.–30. tammikuuta. Veera Martindalen Faces-näyttely Piikkiön kirjastossa 3.–30. tammikuuta.
