Kaarinan kaupungin taidekokoelmaa tuodaan tutuksi Kaarina-talon kesänäyttelyssä teemoilla grafiikka, naivismi ja naiset. Suuri osa näyttelyn teoksista on tavallisesti sijoitettuna kaupungin eri toimipisteisiin kuten kouluihin, päiväkoteihin ja henkilökunnan työtiloihin, joista teokset on nyt lainattu kesänäyttelyä varten.
Niin ikään Kaarina-talossa on nähtävillä Vesa-Matti Väärän videoesitys Elämän saaristo, jossa tutustutaan saaristoon muuttaneiden ihmisten arkeen. Piikkiön kirjaston ikkunalla ja lasten osaston seinällä nähdään taideterapeutti Anna-Liisa Metsälän näyttely Varastojen kätköstä, jossa on esillä erilaisilla tekniikoilla tehtyjä töitä.
Grafiikka
Grafiikka, naivismi ja naiset -näyttelyn teokset esittelevät Kaarinan kaupungin taidekokoelmaa kolmella teemalla. Yläkertaan on kerätty grafiikan teoksia, alakertaan naivistisia maalauksia ja veistoksia sekä taidetta, jonka pääosassa on nainen.
Kaupungin taidekokoelmaan kuuluu lähes 350 teosta: maalauksia, veistoksia, grafiikkaa, valokuvataidetta sekä julkisia teoksia. Kokoelman keruussa on suosittu paikallisia taiteilijoita.
Taidegrafiikka on kuvataiteen laji, jossa tehdään taidetta käyttämällä erilaisia painotekniikoita. Grafiikka-nimitys tulee kreikan grafein-sanasta, joka tarkoittaa suomeksi kaivertaa, piirustaa, kirjoittaa. Kuva tehdään painolaatalle peilikuvana ja vedostetaan prässillä paperille tai muulle materiaalille.
Grafiikassa taiteilija luo kuvapohjan, josta lopullinen työ painetaan eli vedostetaan. Näin vedos ei ole taideteoksen kopio, vaan itsenäinen taideteos, jonka taiteilija numeroi ja vahvistaa signeerauksellaan.
Grafiikka-osioon kootut teokset ovat vuosilta 1955–1999. Esillä on esimerkiksi Ina Collianderin, Pentti Kaskipuron ja Juhani Linnovaaran töitä.
Naivismi
Naivismi syntyi 1900-luvun alussa vastareaktiona impressionismin jälkeisten taidesuuntien teoreettisuudelle ja estetisoinnille. Naivismia harjoittaneet taiteilijat olivat usein itseoppineita.
Tyypillisiä yhteisiä piirteitä naivismissa on jättää huomiotta kaikki taiteen akateemiset opit kuten perspektiivi, mittasuhteet, sommittelusäännöt ja värioppi. Kuvissa on monesti surrealistisia maisemia, kasvi- ja eläinaiheita sekä omaelämäkerrallisia teemoja. Naivistiset teokset ovat usein aiheiltaan kevyitä, leikkimielisiä ja iloa tuottavia, joskus jopa humoristisia.
Kaupungin taidekokoelmaan on kertynyt useita naivistisia teoksia, joista monet ovat paikallisten taiteilijoiden tekemiä. Mukana on muun muassa Annukka Grönlundin maalauksia, Milja Aarnion luonnosmaisia ja hellyttäviä figuuriveistoksia sekä Alpo Jaakolan teos Kritiikin avohauta vuodelta 1984.
”Täytyy karsia pois kaikki realistinen liikatodellisuus, kunnes jäljellä on vain kauneus tai ehkä paremminkin muisto.”
Naiset
Naisaiheet ovat innoittaneet taiteilijoita kautta aikojen. Kaupungin kokoelmassa on useita taideteoksia, joiden pääosassa on nainen – eri vuosikymmeniltä, eri tekniikoilla toteutettuna ja eri tyylisuuntia edustaen. Kootuissa teoksissa on mukana sekä klassisempia muotokuvia että teoksia, joissa naiset kertovat omaa tarinaansa.
Kaarinassa kuvataideopettajana toimineen Maarit Palatsi-Keulan tuotannosta on esillä niin kasvotutkielmia kuin muotokuviakin. Belgialaisen Corneillen teossarjassa Méditerrannee nainen symboloi rakkautta, aurinko elämää ja lintu intohimoa.
Veikko Vionojan maalauksissa huomattavaa on niiden sisäinen merkitys, oma itsenäinen elämänsä. Ottaessaan vastaan vuoden 1980 taiteen valtionpalkinnon Vionoja sanoi: ”Täytyy karsia pois kaikki realistinen liikatodellisuus, kunnes jäljellä on vain kauneus tai ehkä paremminkin muisto.” Vionojan tuotannosta on näyttelyssä esillä teos Keskustelu vuodelta 1982.
Saariston elämää
Vesa-Matti Väärän Elämän saaristo -esitys koostuu valokuvista ja haastatteluista, joissa saaristoon muuttaneet ihmiset kertovat arjestaan ja näkemyksistään tulevaisuudesta.
Mitkä asiat houkuttelevat ja mahdollistavat muuttamisen saaristoon? Millaiset puitteet luovat edellytykset ympärivuotiseen asumiseen luonnon helmassa? Mitä saaristossa asuminen on opettanut?
Esitys kartoittaa ihmisen ja luonnon vuorovaikutusta suhteessa menneisyyteen, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
Mustepesua ja mehiläisvahaa
”Taidetta voi tehdä monella tavalla” on Anna-Liisa Metsälän johtoajatus, ja se näkyy myös Varastojen kätköstä -näyttelyssä, jossa on esillä erilaisilla tekniikoilla tehtyjä töitä.
Piikkiön kirjaston takaseinän isot akryylityöt antavat katsojalle mahdollisuuden luoda omia mielikuviaan ja matkata horisonttiin. Ikkunan sekatekniikkatöissä riittää tutkimista. Tekniikoina on käytetty muun muassa mustepesua, silitysraudalla tehtyä mehiläisvahaa sekä abstrahointia sekatekniikalla ja akryylillä.
Anna-Liisa Metsälä asui Kaarinassa vuosina 1975–2013 ja oli perustamassa Kaarinan Taideyhdistystä ollen sen ensimmäinen puheenjohtaja.
Metsälä on ollut mukana niin Kaarinan kansalaisopiston maalausryhmässä kuin Turun sunnuntaimaalareissakin. Hän on osallistunut monille kursseille sekä näyttelyihin. Erityisesti Jan Kenneth Weckmanin kurssit vuonna 2016 veivät lopullisesti Metsälän maalaamisen pariin. Näyttelyitä Metsälä on pitänyt Naantalissa ja Turussa.
Kesänäyttelyt Kaarina-talossa ja Piikkiön kirjastossa 4.6.–29.8.
Grafiikka, naivismi ja naiset Kaarina-talon 1. ja 2. kerroksessa.
Vesa-Matti Väärän Elämän saaristo -videoesitys Kaarina-talon 1. kerroksessa.
Anna-Liisa Metsälän Varastojen kätköstä -näyttely Piikkiön kirjastossa.
