Teksti: Perttu Hemminki
Turun yliopiston fysiikan ja tähtitieteen professori Yrjö Väisälä (1891–1971) ei koskaan asunut Piikkiössä, mutta arvatenkin vietti paikkakunnalla monia tähtikirkkaita öitä.
Moni piikkiöläinen muistelee tänäkin päivänä professori ja akateemikko Väisälää lämmöllä, sillä Väisälä perusti vuonna 1952 Tuorlaan kansainväliseenkin maineeseen yltäneen observatorion. Optiikan alan spesialistina ja taitavana hiojana hän loi myös tieteellistä pohjaa teleskooppien peilien tuotannolle Tuorlassa.
Tähtitieteen ja matematiikan salat kiinnostivat Väisälää jo koulupoikana. Erityisen lahjakas hän oli ajan- ja paikanmäärityksessä. Hänen kerrotaan jo kymmenen ikävuoden korvilla määrittäneen tarkan kellonajan kotipihallaan tekemiensä mittausten perusteella.
Jossain vaiheessa uraansa Väisälä oli kenties maailman tarkin paikanmäärittäjä. Hän kehitti valon interferenssiin perustuvan huipputarkan menetelmän pituusmittojen vertailuun. Keksinnön tärkein sovellus oli kolmiomittaukseen liittyvä Lohjanharjulle Nummelaan vuonna 1932 mitattu 864 metrin pituinen ”perusviiva”. Sitä pidetään edelleen maailman tarkimpana.
Magneettikentän kartoitus päihitti häävalmistelut
Joitakuita lukijoita saattaa jo huimata, joten siirrytään interferenssistä Väisälän häävalmisteluihin.
Ne sujuivat niin, ettei Väisälä osallistunut niihin lainkaan. Hän oli sillä välin eri puolilla Suomea kartoittamassa magneettikentän maantieteellistä vaihtelua.
Kesähäiden järjestäminen jäi Martta-morsiamen vastuulle. Martta lähetti kutsukortin myös Yrjölle ja kysyi, ehtisikö sulhanen poiketa omissa häissään.
Piikkiön Tuorlan 15-metrisessä tähtitornissa ja maanalaisissa kalliokäytävissä Väisälä tutki muun muassa asteroideja, maapallon pyörimistä ja maantieteellisen leveysasteen muutoksia. Viimeksi mainittua tarkoitusta varten hän kehitti ennennäkemättömän tarkan ”zeniittiputken”. Se kuului yli 20 vuotta maailman tarkimpien havaintolaitteiden joukkoon.
Komeettoja ja geodesiaa
Suomessa Yrjö Väisälä tunnetaan tähtitieteilijänä ja optisten instrumenttien rakentajana, mutta maailmalla parhaiten geodesian kehittäjänä.
– Hän nimittäin keksi tähtikolmiomittauksen, jossa kolmion kaksi kulmaa ovat mittauspisteitä maanpinnalla ja kolmantena kulmana on korkealla ilmassa oleva valonlähde tai tekokuu, kerrotaan Suomen Fyysikkoseuran verkkosivuilta löytyvässä Tiera Laitisen ansiokkaassa blogikirjoituksessa Väisälän professoriveljekset.
Yrjö Väisälän veli Vilho Väisälä oli professori meteorologian alalla, ja toinen veli Kalle Väisälä väitteli tohtoriksi matematiikan tieteenalalla.
Yrjö Väisälän löytämistä uusista komeetoista ehkä merkittävimmät ovat säännölliset komeetat 40P/Vaisala ja 139P/Vaisala-Oterma (jälkimmäinen yhdessä Liisi Oterman kanssa).
Meurman löysi vanhan kruununpuustellin ja kääri hihat
Piikkiön Yltöisiin, valtion vanhan sotilasvirkatalon maille perustettiin vuonna 1927 Lounais-Suomen kasvinviljelys- ja puutarhakoeasema. Sen lähes satavuotisena jatkumona alueella on tällä hetkellä Luonnonvarakeskuksen Piikkiön toimipaikka. Sitä edelsi MTT Piikkiö.
Kasvinviljelys- ja puutarhakoeaseman ensimmäinen johtaja oli Ilmajolla vuonna 1893 syntynyt ja Piikkiössä vuonna 1969 kuollut Olavi Meurman – suomalaisen kasvinjalostuksen kehittäjä ja professori. Hän perehtyi alun perin soluoppiin ja perinnöllisyystieteeseen, mutta teki lopulta merkittävimmän elämäntyönsä puutarhaviljelyn koe- ja tutkimustoiminnan alalla.
Vuonna 1925 maatalouden koetoiminnan keskusvaliokunta oli antanut Olavi Meurmanille ja pomologi Olavi Collanille tehtäväksi etsiä puutarhakoeasemaksi sopivaa tilaa. Kaksikko suuntasi Turun seudulle, missä he uskoivat olevan edullinen ilmasto puutarhanviljelylle.
Piikkiötä pidemmälle heidän ei tarvinnut tohmertaa, sillä valtion omistama Yltöisten tila, vanha kruununpuustelli, oli joka suhteessa passeli koeaseman paikaksi.
Palveli maatiloja ja perheitä
– Ensimmäisiä koekasveja olivat peruna, kaura, ohra, kukka- ja keräkaali, tomaatti ja avomaankurkku. Pian ensimmäinen johtaja, professori Olavi Meurman suuntasi tarmonsa pitkäaikaisten hedelmä- ja marjakokeiden ja ”keittiökasviviljelyskokeiden” järjestämiseen. Erikoistuneita puutarhaviljelijöitä oli 1930- ja 1940-luvuilla vähän, mutta hedelmä- ja marjakasveista voitiin saada lisätuloja maatiloille ja perheisiin.
Näin kirjoitti Luken Piikkiön toimipaikassa työskentelevä vanhempi tutkija Terhi Suojala-Ahlfors vuonna 2017 laatimassaan Yltöisten tilan 90-vuotiskatsauksessa.
Alkuvaiheen merkittävimmät uudisrakennukset, kuten toimisto- ja laboratoriorakennuksen sekä ruokalan suunnitteli Olavi Meurmanin veli, suomalaisen asemakaavaopin isänä tunnettu arkkitehti Otto-Iivari Meurman.
Samalla raivattiin peltoja ja ojia. Kasvihuoneitakin tehtiin. Ja koska koeasemalla oli nautakarjaa vuoteen 1961 saakka, jouduttiin panostamaan myös navettaan.
Japanilaista tunnelmaa
Kun maatalouskoelaitoksen puutarhaosaston johtajan – eli professori Olavi Meurmanin itsensä – uutta virka-asuntoa ryhdyttiin parikymmentä vuotta myöhemmin suunnittelemaan, hälytettiin paikalle Suomen ykkösarkkitehteihin lukeutuva Aarne Ervi. Hän piirsi kauniin ja arkkitehtonisesti korkealuokkaisen puolitoistakerroksisen huvilan, jonka yleisvaikutelmaa on luonnehdittu japanilaiseksi.
Hienovaraisin yksityiskohdin korostettu huvila on ollut pitkään yksityisessä käytössä.
Olavi Meurmanin aikakausi kesti Yltöisissä peräti 33 vuotta. Sinä aikana hän teki sen, mitä odotettiinkin.
Meurmanin seuraaja professori Jaakko Säkö kirjoitti vuonna 1977:
”Meurmanille uskottiin suunnitelman laatiminen siitä, miten puutarhatutkimus ja -koetoiminta oli maassamme järjestettävä. Hän sai hakea paikan, missä sitä ryhdyttiin harjoittamaan, ja hänet määrättiin panemaan työ alulle ja johtamaan sitä. Häntä voidaan näin verrata uudisraivaajaan.”
Lähteitä: Genealogy: Yrjö Väisälä. Tiera Laitinen: Väisälän professoriveljekset. Luke Piikkiö, kulttuuriympäristöselvitys, Piikkiön historia II, Jaakko Säkö: Puutarhantutkimuslaitoksen tiedote N:o 13, Kunnallislehden arkistot.
