Kaarina-talon ja Piikkiön kirjaston uudet näyttelyt avautuvat tiistaina 4. helmikuuta.
Valoa pimeään vuodenaikaan tuo Katriina Kivisen ja Emma Lappalaisen kaikissa sateenkaaren väreissä loistava näyttely Kaarina-talon ensimmäisessä kerroksessa. Sami Rahmanin pop-art-tyyliset eläinhahmot jatkavat värikästä teemaa toisessa kerroksessa. Piikkiössä Irina Lonskayan aikakauslehdistä leikatut kollaasit – värikkäät nekin – kertovat tarinaa eletystä elämästä.
Surrealistisia olentoja ja fysiikan lakeja
– Me emme ole koskaan olleet greigejä. Kirkkaat, saturoidut ja primaariset värit ovat enemmän meidän juttumme. Sillä tavalla me tutustuimmekin, toistemme väreihin ihastumalla. Tässä näyttelyssä esittelemme maalauksia ja veistoksia, joissa tutkimme tätä värimaailmaamme, Katriina Kivinen ja Emma Lappalainen kertovat tiedotteessa.
Surrealistiset olennot kelluvat meditatiivisesti luodulla akryyli- ja öljyväripinnalla Lappalaisen maalauksissa. Pimeydestä kurkottelee kaikissa kuviteltavissa väreissä olevia lonkeroita, sarvia ja siipiä.
Kivisen työt heijastavat värejä tarkasti fysiikan lakien mukaan. Temppeliteltta on Kivisen prismatöiden huipentuma – värimaailma, jonka sisälle katsoja voi konkreettisesti mennä.
Emma Lappalainen on turkulainen valtiotieteiden maisteri, jolle taide on ollut elämänmittainen harrastus ja intohimo. Lappalainen inspiroituu työstään turvallisuusalalla: hän todistaa lähietäisyydeltä maailman radikaalia teknologista, poliittista ja sosiaalista murrosta.
– Taide auttaa meitä näkemään suurempia kokonaisuuksia epävarmuuden aikana. Se vie meidät sellaisen ääreen, joka on ikuista, Lappalainen sanoittaa.
Katriina Kivinen on turkulainen taiteilija, opettaja ja opiskelija. Hän on kouluttautunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi, mutta jätti asiantuntijatyönsä toteuttaakseen unelmansa ammattitaiteilijuudesta.
Kivinen opiskelee nyt toista vuotta Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa.
– Olen kiinnostunut erityisesti taideterapian ja visuaalisen magian yhtymäkohdista. Tekniikkani ja materiaalini vaihtelevat, mutta väri- ja muotokieli toistuu, Kivinen kertoo.
Spektrit ja valoilmiöt ovat kiinnostaneet häntä nyt muutamien vuosien ajan.
– Se, miten valo hajoaa sateenkaaren väreiksi, on maagista, Kivinen perustelee.
Aleksandriasta Kaarinaan
Kun Sami Rahmanin näyttelyn aiheeksi valikoitui pop-art-tyyliset eläinhahmot, taiteilija meni ateljeehen, laittoi levyn soimaan ja uppoutui työhönsä.
Syntyi maalauksia, joissa eläinten poseeraukset kuvaavat paitsi sitä, miten hahmot näkevät itsensä, mutta sitäkin, miten ne ajattelevat tulevansa nähdyiksi. Eläimet katsovat itseään kuin peilistä. Hahmoissa voi miltei koskettaa erilaisia persoonallisuuksia ja mielentiloja vain tutkimalla ilmeikkäitä kasvoja.
Jäätyään osa-aikaeläkkeelle työstään hammaslääkärinä Rahmanin mieleen palautui lapsuudenaikainen kiinnostus maalaamiseen synnyinkaupungissaan Egyptin Aleksandriassa. Rahman muisti, kuinka istui isoisänsä vierellä katsoen hänen maalaamistaan.
– Erityisesti mieleeni jäi, kuinka isoisä oli uppoutunut omaan maailmaansa, unohtaen ajan kulun, Rahman kiteyttää.
Opiskeluaikanaan Rahman maalasi itsekin ja piti näyttelyn Aleksandriassa. Nyt, vuosia myöhemmin, hän päätti antaa uuden mahdollisuuden liki unohdetulle intohimolleen.
– Muodot ja värit viehättävät minua, samoin ihmisten kasvojen katselu sekä erilaisten persoonallisuuksien ja mielentilojen tunnistaminen. On suuri lahja, kun voi nauttia kaikesta kauneudesta ympärillään, Rahman painottaa.
Uudelleen koottu todellisuus
Irina Lonskayan näyttely kutsuu katsojan moniuloitteeseen havaintojen maailmaan, jossa tutut muodot ja kuvat muuntuvat kiehtovaksi kaleidoskoopiksi. Tarina kerrotaan aikakauslehdistä leikattujen kollaasien kautta. Niitä täydentävät rohkeat akryylimaalaukset, jotka sitovat fragmentit yhteen.
Näyttelyn keskiössä ovat ihmiset, kädet, eläimet ja teolliset maisemat, jotka kaikki ovat vangittuina liikkeen dynamiikkaan. Epätäydelliset leikkauspinnat luovat vaikuttavan improvisaation ja rytmin tunteen, ikään kuin todellisuus olisi koottu uudelleen.
Kollaasi on metafora elämän havaitsemiselle: kohtaamme päivittäin sirpaleita todellisuudesta ja yhdistämme ne kokonaiseksi käsitykseksi maailmasta. Aikakauslehtileikkeet symboloivat modernin ajan visuaalista kohinaa, ja akryylimaalaukset lisäävät kirkkaita tunnepainotteisia aksentteja sitoen kuvat ekspressiiviseksi tarinaksi.
Teoksissa olevat käsien kuvat symboloivat ihmisen vuorovaikutusta maailman kanssa. Jokaisen elementin dynamiikka muistuttaa siitä, että elämä ei koskaan pysähdy, vaan se muuttuu, liikkuu ja rakentuu tullakseen joksikin suuremmaksi.
Näyttely tarjoaa katsojalle mahdollisuuden tarkastella arkipäiväisiä asioita uudesta näkökulmasta ja inspiroi pohtimaan, miten hahmotamme ympäröivää maailmaa ja omaa paikkaamme siinä.
Kaarina-talon ja Piikkiön kirjaston näyttelyt 4.–27. helmikuuta.
Katriina Kivisen ja Emma Lappalaisen Värikkäämpi maailma -näyttely Kaarina-talon ensimmäisessä kerroksessa. Avajaiset 4. helmikuuta kello 17.30–19.
Sami Rahmanin Kasvot rivissä -näyttely Kaarina-talon toisessa kerroksessa. Avajaiset 4. helmikuuta kello 18–19.
Irina Lonskayan Elämän fragmentit – katsaus kollaasin kautta -näyttely Piikkiön kirjastossa.
