Suurin osa Suomen avioliittoon vihkimisistä suoritetaan siviilivihkimisenä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2023 eri sukupuolta olevien parien vihkimisistä 41 prosenttia oli kirkollisia vihkimisiä ja 59 prosenttia siviilivihkimisiä. Jos kyseessä oli molempien puolisoiden ensimmäinen avioliitto, oli ero pienempi: kirkollisesti vihittiin 48 prosenttia ja siviilissä 52 prosenttia pareista. Useammin naimisissa olleilla siviilivihkimisten määrä kipusi 67 prosenttiin.
Kaarinan ja Paimion seurakunnissa kirkollisten vihkimisten määrän tippuminen ei näy ainakaan lähivuosien tilastoissa. Varsinkin Kaarinassa kirkolliset vihkimiset ovat pitäneet pintansa valtakunnallisesta trendistä huolimatta.
– Kaarinan seurakunnassa vihkimisten määrä on vakiintunut viimeisen kymmenen vuoden aikana noin 50–60 vihkimiseen vuodessa, sanoo Kaarinan kirkkoherra Ville Niittynen.
Vaikka kirkollisten vihkimisten määrä ei Kaarinassa ole kokenut suurta pudotusta, suuri osa seurakunnan jäsenistä valitsee vihkimistavaksi siviilivihkimisen. Vuonna 2023 siviilivihkimiseen päätyi 39 paria, kun 72 vihittiin kirkollisesti. Vuonna 2022 numerot olivat lähempänä toisiaan: 65 paria valitsi siviilivihkimisen ja 79 kirkollisen.
Niittysen mielestä kirkossa vihkiminen on edelleen hyvin tavallista. Hän pohtii, että siviilivihkimisten suosion puolesta voi puhua se, että vihkiparit eivät ole enää pelkästään kolmenkympin kahta puolta. Viisi–kuusikymppisten parien osuus on kasvanut ja he ehkä haluavat naimisiin pienimuotoisemmin.
Kirkoissa ei ole ruuhkaa
Paimion kirkkoherra Miika Rosendahl kertoo, että Paimion ja Sauvon alueella vihkimisten määrät vaihtelevat vuosittain paljonkin. Jonain vuotena vihkimisiä on 10, toisena 20. Mitään selvää trendiä suuntaan tai toiseen hän ei viimeisten vuosien tilastoista löydä.
– Muutos ei näy tilastollisesti viimeisen viiden vuoden ajalta, mutta subjektiivisesti voin sanoa, että muutos on näkyvä, Rosendahl kertoo.
Keväällä hän keskusteli Paimion Hevonpäässä sijaitsevan Pyhän Jaakobin kirkon suntion kanssa tulevan kesän vihkimisistä.
– Aiemmin kesälauantaisin kirkossa on saattanut olla useita vihkimisiä, mutta tälle kesälle ei ollut vielä yhtään vihkivarausta. Se on aiemmin ollut todella suosittu vihkikirkko upeassa miljöössä, Rosendahl kertoo.
Rosendahl kertoo, että Pyhän Jaakobin kirkon lisäksi Karunan kirkko on ollut aikanaan todella suosittu vihkikirkko. Jaakobin kirkon tavoin, sekin on nyt hyvin vajaalla käytöllä.
– Aiemmin piti järjestellä huolella kesän vihkimisiä, että sai kaikki mahtumaan. Viimeisten vuosien aikana on aina vain helpompaa löytää papit, kanttorit ja suntiot työhön, kertoo Rosendahl työvuorojen järjestelyistä.
Myös Kaarinan kirkkoherra tunnistaa saman ilmiön.
– Silloin kun tulin papin hommiin, niin ne muutamat lauantait kesä- ja heinäkuussa olivat tosi kiireisiä. Nykyään ne eivät välttämättä enää ole sen kummoisempia kuin muutkaan lauantait, Niittynen sanoo.
Hänen mukaansa Kaarinassa kyse ei välttämättä ole niinkään vihkimisten määrän vähentymisestä, vaan siitä, että vihkimiset jakaantuvat nykyään tasaisemmin ympäri vuoden. Kesähäiden kausi alkaa jo toukokuussa ja jatkuu pitkälle syyskuuhun, eikä talvella vihkiminenkään ole enää harvinaisuus.
Vihkitilaisuuden ei tarvitse olla suuri
Valtakunnallisesti avioliittojen määrä on laskenut jo pitkään, oli vihkimistapa sitten kumpi tahansa. Rosendahl pohtii asiaa avioliiton merkityksen muuttumisen kannalta.
– Se on aikanaan ollut myös yksilön suoja köyhyyttä vastaan ja lasten oikeuksien takuu. Silloin ei ollut verovaroin ylläpidettyä sosiaalitukea, joka pitää huolta yhteisön jäsenistä. Yhteiskuntamme on muuttunut ja samalla myös avioliiton merkitys, Rosendahl selittää.
Rosendahl miettii liittyykö kirkollisten vihkimisten suosion lasku siihen, että kirkollinen vihkiminen mielletään edelleen isoksi tilaisuudeksi, johon on kutsuttava vähintään sata vierasta. Harva ehkä tulee ajatelleeksi, että myös kirkollinen vihkiminen voi olla intiimi tilaisuus.
– Ihan samalla tavalla Paimion seurakunnalla on käytössään kappeli, jossa voi järjestää pienimuotoisen vihkimisen kuin maistraatissa. Olemmeko ehkä kirkkona epäonnistuneet tässä markkinoinnissa? Rosendahl pohtii.
Myös Niittynen painottaa, ettei vihkitilaisuuden tarvitse olla suuri sukujuhla. Sama on muidenkin toimitusten kanssa.
– Kaikkien toimitusten osallistujien lukumäärä on pienentynyt. Kulttuurimme on muuttunut siten, että esimerkiksi hautajaisissa on usein 20 ihmistä. Suvut ovat pienentyneet, tai ei enää pidetä yhteyttä vaikka pikkuserkkuihin samalla tavalla kuin ennen vanhaan, Niittynen sanoo.
Niittynen muistuttaa, että kaikki Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän tilat ovat kaikkien seurakuntalaisten käytettävissä. Sillä, mihin alueen seurakuntaan kuuluu, ei ole vaikutusta.
– Jos vaikka haluaa vihkikirkoksi Maarian kirkon, niin Maarian seurakunnan jäsenillä ei ole mitään etuajo-oikeutta. Kaikki tämän yhtymän alueella olevat jäsenet ovat hääjärjestelyissä samalla viivalla, sanoo Niittynen.
