Kairisen talossa hävettiin.
Kaarinalaistila oli suuri ja arvostettu, 1300-luvulta asti tunnettu. Kairinen oli ollut piispojen omistuksessa, toiminut rälssitalona sekä Turun pormestarin palkkatilana – ja nyt, 1800-luvulla, tilan perijä oli laittanut piian raskaaksi. Hän sai huikentelevaisuudesta jopa tuomion käräjäoikeudessa.
Ei sellainen kelpaisi isännäksi. Perijäksi vaihdettiin pikkuveli. Isoveli Johan eli Jussi sai tyytyä lähellä sijaitsevaan Kastun torppaan sekä tekemään Kairisiin taksvärkkitöitä.
Jussi ihastui uuteen piikaan, Miinaan. Neljännen lapsen jälkeen Jussi taipui viemään Miinan vihille. Yhteensä pariskunta sai kahdeksan lasta.
Uusi tragedia oli tuloillaan: nuorin oli vasta kuukauden ikäinen, kun Jussi menehtyi.
Tilanne oli kauhea. Perheen elättäjä oli poissa. Silti lasten on päästävä kouluun, päätti Miina. Hän sai lainattua rahaa kouluja varten.
Nummenpakalle Kairisen tilan kylkeen oli juuri noussut Kaarinan ensimmäinen kansakoulu. Se oli toinen niistä: kaarinalaisisännät olivat kiistelleet, pitäisikö koulu sijoittaa pitäjän tiheimmin asuttuun kylään eli työläisten Nummeen vai lähemmäs isäntiä eli Rantakulmaan, ja lopulta molemmat rakennettiin.
Perheen vanhimmilla lapsilla oli liikaa ikää koulunpenkille, mutta pienimmät pääsivät sisään. He osoittautuivat kelpo oppilaiksi, ja kaksi tytöistä kouluttautui kansakoulunopettajiksi.
Häpeää tuli silti: Maiju, vanhin sisarusparvesta, toisti äitinsä kohtalon ja tuli raskaaksi ilman papin aamenia. Martta-tyttö ilmestyi maailmaan vuonna 1891.
Avioton tyttö lähti yliopistoon
Martta opiskeli pian Nummenpakan kansakoulussa, vaikka vain joka kolmas suomalaislapsi kävi siihen aikaan koulua. Varsinkaan tyttöjä ei kannattanut kouluttaa: Martan aloittaessa alle kolmasosa Nummenpakan koululaisista oli tyttöjä. Köyhän talon aviottomana tyttärenä hän paistoi joukossa erityisesti silmään.
Opettajatätien huomio alkoi kiinnittyä poikkeuksellisen lahjakkaaseen sisarentyttöön. Martta eteni kansakoulusta Turun suomalaiseen tyttökouluun eli maksulliseen oppikouluun, jonka kävi vain kolme prosenttia ikäluokasta. Sitten Martta jatkoi Helsinkiin Keisarillisen Aleksanterin Yliopistoon.
Luultavasti hän rahoitti opiskelut kesätöillä ja tädit auttoivat. Pian Martta ylitti tätinsä ja päätyi Jyväskylän ja Sortavalan seminaareihin kouluttamaan tulevia opettajia, erityisesti äidinkielestä. Lisäksi hän auttoi oppikirjojen kirjoittajia.
Kaarinalaisen Martta Kairisen luokkanousu halveksituista lähtökohdista arvoasemaan oli aikanaan hyvin poikkeuksellinen.
– Hän on esimerkki siitä, miten koulujen avulla voi päästä arvostettuun ammattiin ja edetä elämässä. Martta vain puski kaikesta läpi, miettii Outi Salo.
Hän on Martan kummityttö. Lisäksi hänen äitinsä isä oli Maijun veli.
Opettaja punaisten keskellä
Salo alkoi kirjoittaa kummitätinsä elämästä jäätyään kymmenisen vuotta sitten eläkkeelle psykologin uralta. Martan tarina sai dokumenttifiktiivisen romaanin muodon, ja omakustannekirja tuli julki viime syksynä.
Koriston Tallilla aukeaa näyttely Martasta 10. huhtikuuta.
Turussa kasvanut mutta Alastarolle muuttanut Salo oli oppinut tuntemaan Martan raumalaisena, joka asui kesäisin Naantalissa. Kirjaa ja näyttelyä varten Salon oli sukellettava syvälle Kaarinan historiaan.
Uransa alussa Martta opetti vanhassa koulussaan Kaarinassa. Myöhemmin hän työskenteli lehtorina nykyisen valtionrajan toisella puolella.
– Vasta kun aloin kirjoittaa hänestä, havahduin siihen, että hän eli Suomen kohtalonvuodet ja koki kolme sotaa, Salo kertoo.
Sisällissodan aikana Martta työskenteli Nummessa eli Kaarinassa. Alue oli punaisista punaisin. Nummen punaiset saivat murhajoukon maineen ja jyrkensivät asenteita koko Suomessa.
– Martta ei koskaan puhunut niistä ajoista. Ehkä muistot ahdistivat.
Toisaalta Martta ei ollut muutenkaan puhelias vaan lukutoukka.
– Ja hän oli mahdottoman epäkäytännöllinen! Hän ei tehnyt varmaan kertaakaan elämässään ruokaa. Hänen äitinsä, äidin sisar tai kotiapulainen hoiti huushollin.
Opettajana Martta oli pidetty ja arvostettu.
– Hän oli taitava aikuisten opettaja ja piti lapsista kovasti. Sen sijaan entiseltä oppilaalta sain palautetta, että murrosikäisiä hän ei osannut käsitellä. Martta ei pystynyt käsittämään, että kaikki eivät panosta opiskeluun sataprosenttisesti.
”Naimisissa olisi ollut vaikeaa toteuttaa sivistyksen paloa.”
Jäljelle jäi vain maakellari
Martan elinaikana, vuonna 1939, Kaarina luovutti Turulle valtavat maa-alueet, niiden mukana Kairisen.
Tällä hetkellä ikivanhan kaarinalaisen suurtilan rakennuksista on jäljellä vain maakellari lähellä kylpylä Caribian risteystä. Kastun torppa on purettu, ja sen paikalla on nyt Nummenmäen apteekki.
Toisaalta Kairinen näkyy yhä paikannimissä Turussa, Kaarinassa ja Maariassa. Esimerkiksi Kairiskulmalla on sijainnut tilan peltoja.
Martta jäi äitinsä ainoaksi lapseksi. Salo arvelee, että hän ei saanut koskaan tietää isäänsä.
– Asia oli kipeä, eikä siitäkään puhuttu. Martta joutui taustansa vastapainoksi olemaan mahdottoman kunnollinen ja selviytymään yksin elämästä, Salo miettii.
– Hän ei myöskään itse avioitunut eikä perustanut perhettä. Hän ei varmaan luottanut miehiin. Lisäksi naimisissa olisi ollut vaikeaa toteuttaa sivistyksen paloa.
Näyttely Koriston Tallilla 10.4.–12.6. Kirjailija on paikalla avajaisissa 10. huhtikuuta kello 15–18.
