Kaarinalainen Iris Virtanen lähti viime keväänä tavanomaista rankemmalle kävelyreissulle. Askeleet eivät suinkaan vieneet lähimarkettiin vaan luoteisespanjalaiseen Santiago de Compostelan kaupunkiin, suosittuun pyhiinvaelluskohteeseen.
Ajatus vaelluksesta ehti kyteä Virtasen mielessä parin vuoden ajan. Ummikkona hän ei tien päälle lähtenytkään.
– Opiskelin espanjaa itsenäisesti verkossa, Virtanen kertoo.
Ja tokihan kielitaidosta oli matkan varrella hyötyä, kuten myöhemmin käy ilmi.
Makuusali täynnä tuntemattomia
Aivan kotioveltaan Littoisista Virtanen ei sentään tallusteluaan käynnistänyt.
– Lensin Helsingistä Barcelonaan, ja sieltä kuljin bussilla Pamplonaan Pohjois-Espanjaan, Virtanen kertaa.
Näin vaelluksen varsinainen alkupiste oli saavutettu. Nyt omat jalat alle ja kohti Galiciaa. Kilometrejä edessä kaikkiaan noin 650.
– Kävelin päivässä vähintään kymmenen mutta korkeintaan 28 kilometriä, Virtanen muistelee.
Pyhiinvaellusreittien varrella on erityisesti vaeltajille tarkoitettuja hostelleja, albergueita. Pääsymaksut ovat yleensä nimellisiä, mutta majoitus on kaikkea muuta kuin hotellitasoa.
– Makuusalissa voi olla kaksikymmentäkin ihmistä, useimmiten toisilleen tyystin vieraita. Huoneet on varusteltu kerrossängyillä, Virtanen mainitsee.
Vaelluksen alku ei ollut littoislaiselle kevyin mahdollinen. Muutama reitin varrella sijainnut albergue oli kiinni, joten taitettavaa tuli heti ensimmäisenä päivänä kilometritolkulla kaavailtua enemmän.
Ikävä takaisku
Virtanen saapui Leónin kaupunkiin. Matkaan tuli harmittavia mutkia, kun hänen lautaselleen päätyi sopimatonta ruokaa. Puolivälin krouvi oli ylitetty, mutta lampsittavaa olisi edelleen 300 kilometriä.
– Kun olin muutaman päivän kamppaillut, päätin suhauttaa loppumatkan linja-autolla, Virtanen yhteenvetää.
Perillä Santiago de Compostelassa hän vieraili legendaarisessa, vuonna 1211 valmistuneessa katedraalissa. Pyhäköllä on siis noin sata vuotta enemmän ikää kuin Aurajoen varressa törröttävällä Turun tuomiokirkolla.
Vaikka vaellus jäi harmittavasti kesken, ei jokin aika sitten eläköitynyt Virtanen kokenut sitä muutoin liian raskaaksi.
– Fyysisiä ongelmia ei ennen Leónin-tapahtumia ollut. Rinkkani tosin oli hiukan suositeltua painavampi, hän toteaa.
Tulkkaushommissa
Palataan jo aiemmin mainittuun kielitaitoon. Paikallisen kielen opetteleminen todellakin kannatti.
– Toimin tulkkina eräälle espanjalaisherralle ja kanssavaeltajalleni. Onnistuin muutoinkin vuorovaikuttamaan espanjaksi varsin kiitettävästi, Virtanen iloitsee.
Mitä reissusta jäi käteen? Useita uusia ystäviä ja tuttavia ainakin.
– Tapasin ihania ihmisiä esimerkiksi Yhdysvalloista, Hollannista, Etelä-Koreasta ja Saksasta, Virtanen listaa.
Muita suomalaisia hän kohtasi kaksin kappalein.
– Eräässä hostellissa. He olivat Vaasasta, Virtanen tietää.
Virtanen itse oli lähtenyt matkaan yksin. Tulevaisuudessa hän saattaa vaeltaa samaan kohteeseen uudelleenkin.
– Portugalilaisesta Porton kaupungista on mukava reitti Santiago de Compostelaan. Sillä on pituutta noin 200 kilometriä, Virtanen viittaa.
Virtanen kertoo matkastaan Kaarina-Teatterissa tiistaina 14. tammikuuta kello 18. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.
Kirjat muuttuvat moneksi
Iris Virtanen on tehnyt käsitöitä pienestä pitäen. Tuotoksiaan hän on esitellyt Koriston tallilla useaan otteeseen: viimeksi viime keväänä, jolloin framilla oli entisaikojen paperinukkeja.
Nyt vuorossa ovat kirjoista inspiraationsa ammentaneet taideteokset. Kirjat kertovat -näyttely sisältää 38 työtä, joista jokaisen pohjana on käytetty fyysistä kirjaa.
Virtanen on tehnyt tekstiilitaidetta kirjoista jo parinkymmenen vuoden ajan. Viimeisimmän vuoden ajan hän on työstänyt teoksia, joiden tematiikka kiteytyy kulloisenkin kirjan nimeen.
– Kenelle kellot soivat -kirjaan on liitetty kelloja, jotka todella soivat. Kauppakirjassa on kauppojen nimiä, ja päiväkirjassa erilaisia kuvia päivistä. Seikkailujen kirja sisältää luonnollisesti seikkailuja, Virtanen havainnollistaa.
Osaa kirjoista, siis näyttelyn taideteoksista, voi selailla. Näin esimerkiksi vieraskirjaa.
– Vierashan tarkoittaa jotain outoa tai eksoottista. Joka toisella sivulla on siis jotain eriskummallista, Virtanen lupaa.
– Vieraskirjaan saa jokainen näyttelyvierailija jättää omankin puumerkkinsä. Se on jopa toivottavaa, hän lisää.
Esillä on myös kirjoista muunneltuja nukkekotimaisia pienoishuoneita sekä kirjontatöitä, muiden muassa.
– Kaikkiaan työt on toteutettu melko moninaisilla tekniikoilla, Virtanen miettii.
Iris Virtasen Kirjat kertovat -näyttely Koriston tallilla maaliskuun loppuun saakka tiistaisin ja torstaisin kello 13–17 tai sopimuksen mukaan.
Avajaiset torstaina 9. tammikuuta kello 15–18.
